tiistai 28. tammikuuta 2014

In the End

Niin se on jälleen maailma kierretty. Kuinka pieni se nykyään onkaan. Viidessä vuodessa se on pienentynyt entisestään. ”Go before it’s too late” mainosti Kilroy joskus itseään. Nyt alkaa olla too late, omallalaillaan. Paljon siellä on näkemistä ja kokemista silti. 

Amerikka oli mielenkiintoinen kokemus. Suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat vähän avata silmiään Ison Lännen suhteen. The Great West tarjoaa paljon muutakin kuin mitä TV-sarjat ja elokuvat antavat meidän ymmärtää. Vaikka siellä on moni asia vinksallaan, meillä olisi silti paljon opittavaa tästä mahdollisuuksien maasta. 



Viimeiset päivät reissun päällä olivat kiivastahtisia. New York piti nähdä ja koluta joka kulmaa myöten. Aivan täysin emme siinä onnistuneet, mutta henkilökohtaisella tasolla olen enemmän kuin tyytyväinen. Pitemmällä reissua aivan kaikkea ei voi saada ja se on vain asia mikä pitää hyväksyä. Mitä enemmän on sinut sen kanssa, sitä enemmän nauttii siitä minkä pääsee näkemään ja kokemaan. 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja vaikka reissusta on muutama hassu päivä, tuntuu jo kuin siitä olisi ikuisuus. Tuntuu kuin ei olisi ollut päivääkään pois. Mutta aina välillä suu asettuu omituiseen virneeseen. Mieli tuntuu kevyeltä ja sitä ajattelee, että tulipa taas käytyä jossain. Ja olihan se upeaa! 


Tämän enempää en ala tähän ajatuksia erittelemään. Niiden kokoamiseen menee varmasti vielä muutama viikko. Kiitoksia kaikille, jotka olitte mukana reisussa - fyysisesti ja henkisesti. On varmasti hienoa, kun on semmoinen ystävä, jonka kanssa pystyy esim. lähtemään ajamaan Amerikan halki. Vaikka se vaati muutaman potkun perseelle vaatikin... Siitäkin huolimatta erityiskiitos Heikille, että pääsit mukaan. Kiitos myös Marjolle, että pelastit mahdollisesti henkeni tiukan ripulin aikana. Ja Tarjalle, että pääsit niin lyhyellä varoajalla mukaan leikkiin. Sekä luonnollisesti, tervesiä Äitille!