so long, goodbye, farewell

No niin te viherpiiperot, auringonpalvojat ja puolijumalat. On tullut aika jattaa Auckland taakse ja suunnata kohti pienempia kaupunkeja ja kylia. Huomenna alkaa vahintaan kolme viikkoa kestava "road trip". Saapa naha kestaako kunto. En ole viela varma, minkalaisella autolla ollaan lahdossa matkaan mutta ainakaan se ei ole Saab. Taalla ei taida edes olla ko. automerkkia - fiksua porukkaa? Seuraan liittyy USAsta kotoisin oleva neito. En tieda, oletteko koskaan kuullut semmoisesta kaupungista kuin New York. Han on sielta kotoisin. Joten USA meets Finland tai jotain. Mielenkiintoista nahda, mita tasta tulee. Tuleeko mitaan.

Tarkoituksena on mahdollisimman nopeaa suunnata kohti etelaa. Skipataan pohjoinen lahes kokonaan, koska etelassa ovat vuoret ja meri eli maisemat. Pari kolme paivaa on varattu matkalle Aucklandista Wellingtoniin. Kolmessa viikossa pitaa kuitenkin ehtia vahintaan Christchurchiin asti, koska auto pitaa luovuttaa siella pois.

Fiilis on mahtava. Jannittaa aivan pirusti. Paljon enemman kuin Suomesta lahto. Naista tulee varmaan elamani rankimmat kolmea viikkoa mutta ehka samalla myos antoisimmat. Ei ole mitaan tietoa, milla lailla matkanvarrella on tarjolla internetin tarjoavia hostelleja, joten blogin paivittamisesta en voi luvata mitaan. Ainakaan ilmaista nettia ei ole enaa tarjolla. Tamakin ilmainen netti on ollut kaytossa vain arkisin 0900 - 1700.

Pidetaan blogiterveiset edelleen pohjoisessaosaa Suomea. Tamankertaiset terveiset lahtevat kohti Kuusamoa mutta jatkavat siita edelleen matkaa aina Sallaan asti. Sielta on kotoisin pallon mukavin ihminen, joten nti. "no totta helvetissa sun pitaa tehda niin", alapa irvistele siella. Kaikki on ok, kiitos kysymasta :)

how does a Finnish guy hits a girl - in a bar - in New Zealand

Tuossa on nakyma taman hetkisen hostellin etuovelta. Oli melko vaikeaa saada tuo kuva tahan, kun tassa koneessa sattuu olemaan Linux -kayttojarjestelma. Kuitenkin, vanhana norttina sain kuin sainkin kuvan siihen. Tehkaapa perassa.

Tanaan on maanantai. Aurinko paistaa ja lampotila on siedettava. Keskiverto Kiwi (= uusi-seelantilainen) kayttaa tahan aikaan vuodesta shortseja ja t-paitaa. Naisilla kohtuullisen lyhyet minihameet ovat kovassa huudossa. Toppatakkeja en ole tavannut kuin turisteilla. Henkilokohtaisesti pidan pitkia housuja ja pitkahiaista ja/tai kuoritakkia. Siten tarkenee kohtuullisesti, joten ei taalla mikaan helle ole.

Viikonloppuna kavin paikallisessa elokuvateatterissa tarkastamassa uuden Hulk -elokuvan. Skycity Cineman elokuvasali nro. 8 oli kohtuullisen pieni. Formia 1 kokoinen. Siniset penkit, joiden kadensijat sai nostettua ylos jos halusi esimerkiksi maaten katsoa elokuvaa, olivat ainoa ero suomalaiseen elokuvateatteriin. Taman lisaksi elokuvalippu ei ollut paikkalippu, vaan jokainen sai menna istumaan mihin halusi tai ehti. Istuin takimmaisessa rivissa keskella. Olin ainoa silla rivilla. Aanentoisto ei tehnyt taikojaan sinne asti tai sitten se oli vain kehnoa.

Itse elokuva, HULK, oli aivan hyva. Edellinen Hulk tuli tarkastettua aikoinaan Helsingin tennispalatsissa, joten se on aika lailla perinne katsoa Hulk -elokuvat jossain muualla kuin Oulussa.

Sitten asiaan. Kavin baarissa. Omistin kupongin, joka soi minulle edun kahteen bisseen yhden hinnalla. Suomalainen ei tammoisia etuja jata kayttamatta.

Taalla on ihmeellinen tapa pitaa aina ovet ulos asti auki, vaikka ulkona ei ole lammin! Tamakin baari oli jaakylma eika jaakylman oluen nauttiminen aivan hirveasti auttanut asiaa. Kuitenkin, nautin siina kahta oluttani hyvaan tahtiin ja ihmettelin, miten voikin olla nain huonoa musiikkia. Kun olin kummonnut olueni perisuomalaiseen tahtiin, totesin baarimikolle, ettei naissa oluissa taida olla yhtaan alkoholia, joten laitappas minulle jotain perus Kiwibissea.. Big mistake.

Noin kolmella eurolla olisin saanut tuopillisen tata "Tui" -olutta mutta kolmella ja puolella eurolla sain sita 1140ml, joten ei ole vaikea arvata kumman vaihtoehdon valitsin. Se oli melkoista tavaraa ja poisti kylla kaikki antisosiaalisuuden merkit jopa minusta. Seuraavassa pari vinkkia, mita ei kannata sanoa aloittaakseen keskustelun vastakkaisen sukupuolen kanssa baarissa - Uudessa Seelannissa - joten kynat ja vihkot esiin, Matti ;)

"Hey, girls, where are you from? Im from Finland!" Ei toimi. Kukaan ei tieda missa Suomi sijaitsee ja ketaan ei kiinnosta.

"Hey, do you know why we have hot water during labor?" Mjoo, tama on viela huonompi vaihtoehto kuin edellinen.

Olin hyvissa ajoin nukkumassa huoneessani. Yksin.

Tamankertaiset blogiterveiset menevat niin kauas kuin mahdollista. Uusi tulokas tassa maailmassa ansaitsee tervehdyksen sanat kuin myos tuoreet vanhemmat. Aina Kolarin peralle asti, Emma, tervetuloa! :)

edit: jos haluaa soittaa tai laittaa tekstiviestia, niin kokeilkaapa sita numeroon: +64 210 299 59 15. Tekstiviesteihin en vastaa.

May you live every day of your life

No niin, taalla taas. Siella varmaan innokkaimmat kotitravellaajat, sohvaperunat tai mita ikina olettekin, kieli pitkalla odottaa meikalaisen seuraavaa tekstia. Ei se haittaa, kylla minakin odotan omia tekstejani. Naita on mukava kirjoitella, varsinkin nyt, kun olen jumittunut tanne Aucklandiin. Viisi yota pitaa viela jahia taalla suur-kaupungissa vai mika tama on.

Eilen kavin Aucklandin ylpeydessa, Sky towerissa. Tama n. 230m korkea torni on omiaan siirtamaan radioaaltoja edestakaisin. Todellisuudessa kyseessa on turistikohde, jonka avulla saadaan lisaa rahaa maahan. Huipulle matkustaminen maksoi n. 10e ja nakymat olivat kylla vaikuttavat. Koitan laittaa kuvia tanne ehka jo tana iltana. Tarjolla oli myos mahdollisuus hypata alas tornista, mika varmasti kuulostaa houkuttelevalta mutta ilmeisesti siina olisi tullut joku naru mukaan, joka olisi pysayttanyt koko matkan kesken lystin, joten en tuhlannut rahojani puolikkaaseen hyppyyn.

Tarkoitus on paasta pois tasta turistirysasta. Auckland on massaturismin ghetto. Joka puolelta tyrkytetaan jos minkalaista elamysmatkaa: "Kiwi experience - tee se sita ja tata sen ja sen kanssa". Hieno homma mutta haluaisin vain paasta kiertaan tata maata jollakin lailla. Se ei ihan viela onnistu, kun pitaa odottaa etta rahat siirtyy sielta tanne. Siina kestaa 3 - 5 paivaa, joten olen jumissa taalla.

Parasta tahan mennessa ovat olleet aamiaiset. Neo Expresso on paras paikka aamiaiselle taalla. Kirjoittakaapa nimi ylos jos joskus satutte paikan paalle. Queenstreetilla sijaitseva pikku kahvila hammastyttaa likaisilla astioillaan ja hyvinkin alaikaisella henkilokunnalla. Varsinkin nyt talvella, kun aamut ovat viileat, aamiasen nauttiminen ulkona on todellista extremematkailua. Mutta lammin tee, muutama paahtoleipa ja paivan lehti saa paivan kuin paivan kayntiin.

Heikki: kylla taalla on kuumia naisia. Jatka ei kestais.
Anssi: ei auta naille saksalaisille puhua tulitikuista, kun ne eivat edes tieda, missa Suomi sijaitsee.

Katotaanpa jos saisin illan paalle niita kuvia tanne. Hei.

edit: laitoin pari kuvaa. Jaakolle lahinna selvennykseksi ettei taalla mitaan bambumajoja ole, viidakkomajoilta nuo minusta nayttaa :)

Jet Lag

Olipa se melkoinen matka. Lentokoneessa istuminen ei tuottanut ongelmia. Lontoosta alkaen Boeing 747 tarjoamat mukavuudet olivat kohtuulliset. Omasta henk. koht. litteasta naytosta oli mahdollista tarkastaa uusimmat elokuvat, kuunnella musiikkia, katsoa dokkareita, seurata lennon etenemista tai ihmetella Uutta-Seelantia. Ruokaa oli tarjolla koko ajan kuin myos juomia.

Vasymys painaa viela. Toinen paiva menossa Aucklandissa. Olen majottuneena 6 hengen huoneessa, jossa on talla hetkella minun lisaksi 3 saksalaista. Miettikaapa sita. Onneksi eivat ole sentaan samaa porukkaa.

Talla hetkella olen kymmenkerroksisen rakennuksen ylimmassa kerroksessa. Ikkunasta nakyy vielakin korkeampi rakennuksia. Tama on iso kaupunki, jopa minulle, joka olen pienen ikani asunu Oulussa. En ole kerennyt viela kuvaamaan mitaan. Vasyttaa niin pirusti koko ajan ja oikeastaan sain tana aamuna vasta ensimmaisen kerran kunnolla syodakseni. Taman viikon jos pysyy hengissa, niin tarkoitus on jattaa Auckland taakse ja suunnata jonnekin pienempaan kaupunkiin tai kylaan.

Willijuttu, muuten, lampotila on jotakuinkin sama kuin mita se oli Suomessa sielta lahtiessani. Mutta, taalla ei juurikaan ole otsonikerrosta. Joten kun aurinko innostuu paistamaan, se polttaa ihon kylla satavarmasti. Onneksi on suojavoiteita jonkinverran mukana.

Kello on vahan yli kymmenen aamulla. Suomessa taitaa olla yo. Nyt sataa muuten vetta. Aattelin suunnata tasta pankkiin ja ryostaa sen... tai siis avata pankkitilin. Jos ei onnistu niin lahen kylla kampille Ouluun mesettaan.

Ensimmaset blogiterveiset menee itseoikeutetusti miehelle kaiken takana. Simo, Fly to a dream =)

Strenght & Honour

Niin siinä sitten kävi, että laskuri pamahti nollaan ja lentokoneen renkaat irtosivat maasta. Aivan viimeisinä hetkinä tunnelmat olivat varsin sekavat. Mielialat vaihtelivat aina kauhunsekaisesta pelosta yltiömäiseen innostukseen. En suosittele kenellekään. Ei ollut mukavaa.

Tears of joy, tears of love and tears of eternal friendship. Kaikkia näitä kyyneleitä ollaan vuodatettu viime päivinä vähän enemmän kuin normi arkipäivänä. Saatto sinne sekaan mahtua myös muutama surun kyynel. Oli miten oli, on ollu kunnia vuodattaa kyyneleet teidän kanssa. Ei voi kuin itkeä ilosta, kun tietää että ympärillä on noin hienoja ihmisiä. Ihmisiä, jotka välittää.

Now you're ready - sanoo paketin kylki. Sisältä paljastuu maailman kovimmasta teräksestä valmistettu monitoimityökalu. Leatherman. Ja mikä teksti löytyy itse työkalusta: "What we do in life... Echoes in eternity!" No jumalauta, näihän se on! Sanottomaksi vetää ja veti myös sillä hetkellä kun lahjan sain. Kiitokset tästä upeasta lahjasta kaikille. Toivoisin, että voisitte tulla kaikki mukaan ja koettas tämä seikkailu yhdessä. Ehkä ensi kerralla?

Seuraava tekstin pätkä pitäisi ilmestyä paikan päältä. Aletaan sitten pistään hommaa pakettiin. Tässä vaiheessa voisin sanoa, että muistakaa kirjoitella kommentteja, lähetelkää sähköpostia ja kertokaa kuulumisia. (olli.autio84 (at) gmail.com). Tiedän, että ulosantini ei ole maailmanluokkaa, joten sitä ei tarvitse kommentoida. Kyllä te tästä nyt jollakin lailla selvän saatte. Tana.