IMAX - megascreen session

Olipa se iso. Valkokangas oli iso. Valtava.

Yonkeijo tuli tarkastettua alkuperaisesta suunnitelmasta poiketen Sky Cineman Megascreen salissa, joka kykenee nayttamaan elokuvia Imax-tekniikalla varustettuna. Tama oli ensimmaisen IMAX-elokuva koskaan ja voin suositella tata kokemusta kaikille pikku leffafriikeille. Vasta kun on nahnyt elokuvan IMAX-tekniikalla, voi sanoa nahneensa elokuvan :P

Imax-kohtaukset olivat vaikuttavia. En osaa edes kuvailla niita. Koko valkokangas oli kaytossa niissa ja johtuen valkokankaan koosta, sita paasi todella sukeltamaan elokuvan sisalle, koska ei nahnyt mitaan muuta kuin elokuvaa. Ilmeisesti lahes 44 kaiutinta pitivat huolen aanentoiston riittavasta laadusta.

Itse elokuvalle antaisin 4/5 tai 8/10. Olihan se hyva mutta se ei ollut supersankari-elokuva? Se oli paljon enemman, vai mita mielta te olette? Kaydaanpa avointa keskustelua tassa ja nyt.

Leffahenkiset blogiterveiset menevat toiselle leffafriikille. Joko Jouni olet nahnyt ko. patkan? Ja hyvaa nimipaivaa Ollille!

we barely made it

Ōtautahi eli Christchurch on n. 360 000 asukkaan kaupunki itapuolella etelasaarta. Aivan tyynenmerenrannalla. Kaupungilla kaveltaessa varmasti suurimmalla osalla tulee mieleen Englanti. Arkkitehtuuri taalla muistuttaa vahvasti Emmerdalea ja Sydamen asialla tv-sarjoja - ainakin paikoin.

Elossa ollaan siis, mika sinansa on pieni ihme. Kolme viikkoa tien paalla romu mazdalla, joka imi bensaa lahes 10l/100km, kuskina.. ohrom... Ei nyt millaan pahalla naisfaneja kohtaa mutta tama nainen ei tiennyt autoilusta kylla juuri mitaan. En yleista tata asiaa. Maailmassa on varmasti muutama nainen, jotka saattavat ehka olla parempia kuskeja kuin mina mutta tama ei ollut yksi niista. Ei jaanyt yhteen kertaan se, etta piti huomauttaa kuskia etta nyt olisi syyta kaantaa rattia, olemme mutkassa ja minulla ei ole basejumpkamat mukana, joten tuo rotko voi koitua kohtaloksi. Saati tarttua rattiin kesken moottoritieajon ja valttaa rekan alle ajaminen. Kylla, sanoisin etta tuo koko kolme viikkoa oli todellista extremematkailua, 24/7. But I made it..

Kun Mazda saatiin vihdoin takaisin talliin ja sain omat tavarani turvallisesti sailoon X-basen tiloihin, tarisin onnesta. Hyva etten itkeny. Olin elossa. Mieleen palautui elavasti viime vuoden Qstock ja Intion keltainen vesitorni. Matti, sa olit siella. Nain sut siina videolla, muistatko? "We barely made it" Tama oli vastaanvanlainen hetki. Kun on todella ylittanyt itsensa ;)

Tea Net -kahvila tarjoaa aamunerikoisena kolme tuntia nettiaikaa ja kupin kuumaa juotavaa. Tammoisena sadepaivana se ei ole ollenkaan huono tarjous. Harmittaa vaan, kun nama sankarit eivat taalla tieda mitaan siita, kuinka lammittaa huoneisto. Aina saa palella. Pipo kuulokkeiden paalla naputtelen taalla menemaan ja korvissa paukkuu talla hetkella niin meneva hevibiisi, etten kehtaa aanen sanoa sen nimea.

Dark Knight. Imdb nayttaa talla hetkella 9.5/10 ja aanestajia on ollut reilu 100 000. Uujee. Se on ilmeisesti meidan kaikkien seuraava missio. Olen koittanut etsia taalta tarpeeksi isoa elokuvateatteria, jossa voisin nauttia batmanin hyvalla kuvanlaadulla ja toimivalla aanentoistolla. Valitettavasti tassa kaupungissa ei taida semmoista olla. Pitaa viela tehda lisaa tutkimustyota asian hyvaksi mutta se voi olla, etta joudun matkustamaan muualle Batmanin perassa. Mika ei ole ollenkaan noloa, eihan.

Aucklandin Sky Cineman ykkosteatteri houkuttelee mm. alkoholitarjonnallaan ja nojatuolisohvilla. Tama 50e elokuvakokemus pitaisi sisallaan myos ruokatarjonnan, jonka laadusta tai suuruudesta minulla ei ole viela valittaa tietoa teille asti. Pidan matkustamista takaisin Aucklandiin talla hetkella ensimmaisena vaihtoehtona. Muutenkin minulla on tarkeita tavaroita siella sailossa - voisi olla hyva aika paasta eroon naista kolmen viikon haivenista :)

Kuvissa esiintyy tamanhetkinen majoitukseni. X-base hostellit ovat tunnettuja siita, etta ne ovat aina keskella kaupunkia, lahella kaikkea. X-basen tunnistaa myos kohtuullisen kalliista hinnoista, yleisesta likaisuudesta ja yleensa sen asukkaat kayttavat paljon huumeita. Sijainnin puolesta se on kuitenki yliveto muihin verrattuna ja tarjolla on ilmainen lukollinen sailytys matkatavaroille.

Kun tulette Christchurchiin seuraten minun jalanjalkia, muistakaa bookata CC x-basesta huone nro. 311. Paras huone, mika taalla on tarjolla. Rauhallisella paikkaa. Sain nauttia sen suomasta yollisesta rauhallisuudesta pari yota. Nykyinen punkkani loytyy talon ensimmaisesta kerroksesta, juurikin maailman vilkkaiman yokerhon ylapuolelta. Discojumputuksen turvin en ole hyva nukkumaan, joten unenpaasta saa kiinni yleensa siina neljan aikohin aamuyosta.

Tulipa taas sekavanoloinen teksti mutta jospa siita jotain irti saisitte. Olen muuten paattynyt laittaa itseni taas likoon. Kylla, juurikin teidan takia olen valmis ylittamaan rajoja. Intialainen ruoka on hyvaa. Sita taalla saa paljon. Mutta teidan viihdyttamiseksi olen valmis kokeilemaan jotakin paljon eksoottisempaa. Siispa. Kun saan tassa vahan viela kerattya rohkeutta aijon suunnistaa niinkin eksoottisiin ruokapaikkoihin kuin "Wendy's, Burger King ja McDonaldsin aamiainen". Nama meille Suomalaisille tunnemattomat, ruokakulttuurin alamaailmaa edustavat ketjut, ovat olleet piilossa liian kauan. Joten laitan raporttia heti tulemaan, kun koen olevani tarpeeksi rohkea ja onnistun huonolla kielitaidollani tilaamaan itselleni hampurilaisen, ranskalaiset ja juoman.

Blogiterveiset lahtee miehelle vuoden 2008 Youtubevideon takana. "Kello on kolme kolmekymmentaviisi" tai jotakin sinnepain. Jos tama mies osaisi olla yhta uskollinen naisilleen kuin han on Ventolleen, niin kaikki olisi mahdollista. Ei hoonpaalta puhuva lappalainen Vantaalta ja mita muuta. Eikohan nailla tuntomerkeilla terveiset loyda perille :)

the rock

Vetta sataa. Se siita auringosta. Jamahdin tanne Kaikouraan viela ainakin toiseksi yoksi. Ei se mitaan. Taalla on kiva hostelli - tulisija tuossa vieressa lammittaa sen verta, etta koitan kirjoittaa jotain taman paivan tapahtumista. Netti ei ole ilmainen, joten pitaa olla nopea.

Aamulla ei ollut fiilista oikein millekaan, kun aurinko oli mennyt piiloon. Suuntasin kuitenkin nenani kohti luolia, jotka pitivat sisallaan mm. hammaskeijun kodin, 20 miljoonaa vuotta vanhan merisiilin fossiilin ja sen semmosta. Luola oli ihan kiva. Opastettu kierros verotti minua n. 5e. Pakko myontaa, etta luolasanasto ei ole ihan vahvempia puoliani, joten aika paljon jai ymmartamatta siita, mita Sean Connery sanoi. Sama se sille, silla se opas kuulosta aivan Seanilta ja sita oli kiva kuunnella.

Kierroksen jalkeen kysyin oppaalta, josko taalla olisi mahdollista tehda jotain kivaa ihan ilmaiseksi. Noh, Seani oli hyva tyyppi ja kertoi minulle vesiputouksesta, joka sijaitsee pikkuisen matkaa yleisen hylkeiden-bongaus-paikan takana. Sinne sita sitten mentiin. Pysahdyin ihmettelemaan hylkeita useamman kerran matkan aikana. Niita oli kymmenittain tuossa tyynenmerenrannalla, ellei satoja.

Olin jo lahtemassa pois, koska arvelin ettei yksi vesiputous ole enaa mitaan tammoisen jalkeen. Hyvaa materiaalia tuli hylkeista, vaikka aurinko ei ollut auttamassa valotuksen kanssa. Jatkoin matkaa viela kauemmas ja vastaan tuli pieni polku, aivan kuten Sean minulle kertoi. Offroad I went ja n. 10 min kavelyn jalkeen eteeni avautui kohtuullisen mukavan nakoinen paikka. Vesiputous... ja arviolta n. 20 pienta hylkeen alkua nauttimassa paivasta! Otin teille kuvan paikasta ihan noin niinku todisteeksi.

Viihdyin putouksen aarella varmaan tunnin nauttien pikkukavereiden uimaesityksesta. Hyppyja, voltteja ja vedenalaisia kiemuroita. Paljon tasta tallentui videokameran kovalevylle, joten joskus tekin voitte paasta nauttimaan tasta taiteesta.

Reissun jalkeen piipahdin paikalliseen supermarkettiin ostamaan jotain ruoantapasta. Kokkasin kivan aterian itelleni taalla hostellin tiloissa ja jengi luonnollisesti piti minua ihan Jumalana, koska osasin laittaa ruokaa :)

Pimeys on jo laskeutunut Kaikouran paalle vaikka kello ei ole viela kovin paljoa. Seuraavaksi vuorossa elokuvan katselua. Leffasta ei ole viela tietoa.

Blogiterveiset lahtee Haparandan kovimmalle tytsylle, joka on varmaan jo asettunut taloksi uudessa paikassa, Ansku? :)

marching with penguins

Tyynivaltameri. Mistahan lie nimi juontaa juurensa silla tama meri ei ole tyynta nahnytkaan. Vetta on satanut useampana paivana, joten on ollut ehka vahemman kivaa aikaa. Olo on ollut kuin suomessa olisi. Tanaan olen kuitenkin saanut jalleen nauttia auringonpaisteesta koko paivan, joten nyt jaksaa paivittaa blogiakin, vaikkakin kommenteista paatellen taidatte olla lomalla :) Millanen keli siella on?

Itapuoli tasta saaresta ei ole ollut niin vaikuttava kuin mita lansipuoli oli. Auringon puute lienee yksi syy siihen. Vuoret ovat kauempana talla puolen. Tamanpaivaisesta auringon paisteesta johtuen, itapuoli naytti jo kohtuullisen hyvalta. Vaikka vuoria ei taustalla olekaan, ainakaan niin paljon kuin lansipuolella, valtavan isot pyoreat maet tekevat maisemesta juurikin Keski-maan kaltaisen. Mihin tahansa katsoo, voi aivan hyvin kuvitella olevansa Konnussa.

Jokunen paiva sitten, en tarkallaan muista kuinka monta paivaa, olin kyttamaassa Yellow eyed pingviineja. Aika monta niita vastaan tuli ja muutamat hassut eleet onnistuin tallentamaan kameralle. Sinisten pingviinien kanssa tein sitten jotain aivan uskomatonta. Pimealla rannalla pingviinien kanssa hengailu hakee vertaistaan kokemusta. Loppua kohti seurani ei ilmeisesti ollut kovin haluttua (paattelin taman melun tasosta) mutta se pieni hetki, jonka me kavelimme yhdessa, oli yksi hienoimmista hetkista koskaan. Ei voinut kuin hymyilla. Kannattaa kokeilla.

Pingviinien bongaaminen on helppoa taalla jos siita viitsii maksaa. Rahalla taalla saa kaikkea. Mutta jos nakee vahan vaivaa ja kysyy paikallisilta neuvoja, niin lahes kaiken voi tehda ilman turhaa rahastusta. Minulle vinkit pingviinien bongaamiseen kertoi Agra, eraan hostellin omistaja Oamarussa. Swaggers oli hostellin nimi ja suosittelen sita ehdottomasti kaikille, jotka suunnitelevat matkaa ko. paikkaan. Fish n' Chips annos irtosi samaisesta kylasta hintaan 1.50e. Hyvin suosittu kalaruoka, kannattaa kokeilla.

Talla hetkella olen Kaikourassa. Mukava pikku kaupunki ja malli esimerkki siita, etta taalla ei voi tehda oikeastaan mitaan ilman rahaa. Paikan vetonaula ovat valaat, joiden bongaamiseen pitaisi hypata laivalle tai lentokoneeseen. Tasta ilosta saisi maksaa vahintaan 75e... joten taidan tyytya hylkeiden bongailuun. Tanaan yksi tuli vastaan valtatiella. Jompikumpi meista oli pahasti hukassa :)

Joko te ootta varanneet liput Batmanin ensi-iltaan?

Mikko, olit maksanu velkasi! Kiitoksia siita ja terveisia tulevaisuudesta.

elama on still-kuvia

QUEENSTOWN. My friends, Queenstown... Biletyksen mekka. Yoelama hakee vertaistaan paikkaa. Tama on semmoinen kyla, etta jos joskus voitan lotosta kohtuullisen suuren summan rahaa, niin tuon teidat tanne. Taalla kaikki on mahdollista, jopa mahdoton! Tarjolla on vaikka minkalaista aktiviteettia.

Otetaan sitten semmoinen n. kolmen viikon reissu tanne. Ei tartte pakata liikaa kampetta mukaan, vuokrataan toppa-asut. Kaikille samanlaiset, niin tunnistetaan toisemme ja naytetaan tarpeeksi turisteilta. Paikalliseen laskettelukeskukseen voidaan ottaa helikopterikuljetus. Helikopterilla paasee muutenkin kaikkialle katevasti, koska kaikki on lahella Queenstownia: mm. Milford Sound, Mount Cook ja Franz Josef voidaan valloittaa lentokoneella tai helikopterilla. Scienic Flight, uknow. Asutaan jarvenrannalla hienossa hotellisessa ja nautitaan aamiainen jossakin kivassa pikkukahvilassa. Paivisin sitten lasketellaan tai tehdaan jotain muuta extremea, kukin tyylillaan. Iltaisin syodaan hyvin paikallisissa ravintoloissa, maistellaan viineja ja ollaan hyvassa sykkeessa.

Paikallinen levykauppa muuten yllatti positiivisesti musiikkitarjonnallaan. Sielta loytyi semmoisia helmia kuin HIM ja Nightwish, ja molemmilta oli viela tarjolla useampi albumi. Mukaan tarttui toisen yhtyeen latty, joten tasta lahtien ei kuunnella autossa enaa hiphoppia, kele tana.

Mutta mutta.. paljon on tullut kyselya paikallisesta ruokakulttuurista. Te pikku kulinaristit siella kotisohvilla olette jo varmasti ihmetelleet pitkaan, etta enko syo taalla mitaan. No totta helvetissa ma olen tutustunut paikalliseen ruokatarjontaan ja seuraava teksti onkin kirjoitettu juuri teille.

Unohtakaa makkarit, heset, burger kingit ja muut sellaset kaupallisesti roskaruokaketjut. Uuden-Seelannin burgerikulttuuri on uskomattoman hyvaa tavaraa. Viidella eurolla saa niin ison burgerin, etta nalka lahtee varmasti - ja jos ei ole nalka, niin sitten lahtee taju. Wellingtonissa nauttimani burgeri oli paras koskaan ikina. Burgerfuel niminen organisaatio tarjosi minulle jo kerran mainittuun viiden euron hintaan kanahampurilaisen, joka sisalsi perinteisten mausteiden lisaksi mm. avokadoa, dijon sinappia (!) ja kahta erilaista kastiketta, joita en tahan hataan muista. Sampyla oli jostain taysin mystisesta viljasta valmistettu tekele, mutta istui ainakin minun makuuni mainiosti. Perinteisten ranskalaisten tilalla oli paikallinen bataatti, joka oli niinkuin bataatti mutta vihertava. Eli se ei siis ollut bataatti, ah..

Fergburger on nimi, joka kannattaa myos pitaa mielessa, kun matkustatte tanne asti hampurilaisten perassa. Tropicburger, joka sisaltaa oikeasta lehmasta valmistetun pihvin lisaksi paikallista salaattia, ananasta ja muuta, mita burger nyt yleensa sisaltaa, on kokeilemisen arvoinen paketti. Samaan hengenvetoon voinen sanoa, etta Subwaysta saa jalanmittaisen subin kunnioitettavaan neljan euron hintaan. Muistaakseni siella Pohjoisessa, Sub kiskoo kohtuu hyvaa hintaa jo kuuden tuuman patongeista.

Pitsoista taalla ei tiedeta mitaan, vaikka pitsaa on tarjolla.

Paskapuheet sikseen, ruokakulttuuri on taalla hyvin samanlaista kuin mita se on englannissa ja usassa. Aamiaisella on aina tarjolla paahtoleipaa, joka nautitaan voin, erilaisten hillojen ja maapahkinavoin kera. Teeta juodaan paljon, tai ainakin mina juon, koska se on paljon halvempaa kuin kahvi. Munakokkelia, erilaisia aamiasmuroja ja pekonia.

Kylla, lammasta saa myos helposti.

Intialainen, Thai, Meksikolainen, Kiinalainen, Japanilainen jne jne.. You name it, naita ruokapaikkoja on joka nurkassa ja niissa henkilokohtaisesti tapaan nauttia paivalliseni. Ne on edullisia. Vai luulitteko, etta mina lounastan ja paivallistan aina jossakin kalliissa ravintolassa, joka ehka voisi tarjota jotakin erilaisempaa. Ikava tuottaa pettymys mutta joskus paivallinen kostuu pelkasta pastasta ja parista tomaatista. Tarkein energianlahde on varmasti maapahkinavoi ja paahtoleipa :)

Blogiterveisit lahtee miehelle, jonka elama on useiden still-kuvien sarja. Mies, jonka kunnianhimoa ja paattavaisyytta ei voi kuin ihailla. Salaa. Yksin. Kevyesti kaikkien aikojen coolein tyyppi ja yksinkertaisesti saatanan kova jatka! Jacques, this is for you, mate.

Haglofs

MILFORD SOUND. Terveisia viidakosta kaikille tasapuolisesti. Juurikin noin pari tuntia sitten seison aika lailla tassa kohtaa. Ihan samanlainen keli ei sattunut minun kohdalle. Vetta sataa kiitettavasti koko ajan, joten Haglofs on joutunut kovalle koetukselle mutta on suoriutunut tehtavastaan kiitettavan hyvin. Vesisateesta johtuen en saanut vietya kameraa kuvan osoittamalle paikalla. Muutama rapsy kuitenkin tarttui mukaan kamerapuhelimen turvin, joten jonkinlaisia todisteita loytyy, etta olen oikeasti ollut tuolla/taalla :) Tama paikka on yksi Uuden-Seelannin kaunneimmista paikoista. Tanne ei aina paasekaan, koska tiet ovat hyvin usein suljettuina huonon kelin vuoksi. Silti, tama ei ole mitaan Doubthful Soundin rinnalla, jonne mikaan tie ei vie. Sinne pitaa joko patikoida jalan, purjehtia tai kayttaa omaisuus lentokoneeseen. Sen valloittamisen jatan myohemmaksi ja haluan ehdottomasti jonku teista mukaan siihen reissuun.

Kai tama on sita nykyaikaa, kun keskelta viidakkoa voi loytaa aivan toimivan internetyhteyden. Tama ei ihan kuuminta hottia ole ja modeemiyhteys on, kuten ehka muistatte, todella hidas. Uusia kuvia en sen vuoksi voi juuri nyt ladata. Myohemmin sitten.

Te meista, jotka joskus ehka onnistutte menemaan naimisiin - eli todennakoisesti kaikki muut paitsi mina - miettikaapa semmoista haamatkaideaa kuin reppumatka ympari Uuren-Seelannin. Vai milta tama kuulostaa: vuokraatte auton, suosittelen nelivetoa, niin mikaan pikkutie ei jaa valloittamatta, varaatte aikaa n. kuukauden, paivisin cruisailua pitkin NZ maantieta nahtavyyksia katellen. Valilla voi pysahtya johonkin somaan pikkukahvilaan jossakin todella syrjassa. Nauttia paikallisia erikoisuuksia ja ihmetella luontoa. Illan tullen pysahtya johonkin motelliin, hostelliin, jossa on mahdollisuus kokkailla hyvaa ruokaa. Paikallisesta supermarketista vahan tarvikkeita ja ruoka on valmista. Sen voi hyvalla tuurilla nauttia samalla, kun katsotte kuinka aurinko laskee Tasmanian mereen. Sen jalkeen voitte kapertya saman peiton alle ja lammittaa toinen toistanne, koska yot taalla ovat tosi kylmia - myos kesalla. Tai vastaavasi yon voi viettaa merenrannalla tahtitaivasta ihaillen. Linnunrata nakyy taalla todella upeasti ja etelan vastineet Northen Lightseille ovat luonnollisesti Southern Lights. Niiden ihmettely viidakkomajan katolta hakee vertaistaan kokemusta. Moni kaupunki/paikkakunta on useamman paivan ihmettelyn aihe, sita ei sovi unohtaa. Eika tama maksa juuri mitaan. 5000e parjaa varmasti. Miettikaa, ei tarvitse heti paattaa.

Auton vuokraaminen on kohtuullisen edullista. Meilla on tama Mazda economic 1.5L, joka syo bensaa n. 12L/100km. Sen hinnaksi tulee paivassa taydella vakuutuksella, omavastuu on pyorea nolla, n. 16e. Eli mina maksan talla hetkella tuosta autosta paivassa n. 8e. Ei paha. Oikeastaan bensa on ainoa asia, joka aiheuttaa liikaa kustannuksia.

Viime paivina on tullut paljon ajoa. Pikavisiitti Queenstownissa oli sen verran vaikuttava, etta sinne pitaa palata viela taman vkolopun jalkeen muutamaksi paivaksi. Te Anau, jossa viihdyin jonkin aikaa maatilalla lehmien, lampaiden, hevosten ja ponien seurassa, oli hieno paikka. En tieda, johtuko se paikallisesta oluesta... Aah, Wanaka meinasi unohtua. Kerrassaan mahtava pikku jarvikaupunki. Snoukkaajien paratiisi. Siella oli kaikki snoukkaajat, jotka pitaa itseaan snoukkaajana, joten minun ole poistuttava paikkakunnalta ensimmaisen yon jalkeen. Ja tama yo menee sitten oikeassa sademetsassa. Ei nyt aivan bambumajassa mutta melkein.

Tuossa kun aikaisemmin ihmettelin sademetsan erikoisuuksia ja kirjoittelin postikorttia sadepisaroiden suloisessa sinfoniassa, koti-ikava paasi yllattamaan kovaa ja korkealta. Asiaa ei varmaan helpottanut se, etta kirjoittelin korttia kellepa muulekaan kuin aitille. Joten, tamankertaiset blogiterveiset menevat kiistatta maailman parhaimmalle aitille. Aiti, en ole muuttamassa Amerikoihin taman naisen kanssa. Ei tartte semmoisia murehtia. Me vaan matkustetaan yhdessa, jaetaan matkakustannukset, ja paikkakunnalle saapuessamme viihdytaan aika paljon omissa jutuissa :)

akkihoppu meets franz josef

Kerkesin jo ihmetella, onko Olli ollenkaan online mutta tulihan se kaveri esiin sielta! Hyva niin. Ajomatkat sujuvat kohtuu hyvin. Valilla on hiljaista ja valilla on vahan enemman hiljaista mutta kohtuu hyvin tullaan toimeen. Mitaan suurempia erimielisyyksia ei ole ollut, mutta onneksi tama matka ei jatku ikuisuuteen asti.

Vasemmanpuolenliikenteesta en osaa hirveesti sanoa, koska mina en omista ajo-oikeutta taalla, Anssi. Mutta kyydissa pelottaa olla. Jenkit eivat kylla tieda mitaan taloudellisesta-ajamisesta, joten paljon ylimaaraisia dollareita palaa turhaan kaasutteluun. Lopo on jonkinverran edullisempaa taalla, kuin mita se oli suomessa lahtiessani. Reilu euron litra.

Kuten kuvasta nakyy, tanaan kavin ihmettelemassa Glacieria vai miten se kirjoitetaan Joku nokkela voisi kertoa suomenkielisen vastineen sille, kun en tahan hataan sita keksi. Suomen kieli meinaa unohtua valilla, kuten ehka olette jo huomanneet. Valilla tuntuu ettei osaa puhua mitaan kielta. Ruotsin puhuminen on todella vaikeaa taalla. Englanti meinaa vakisin sekoittua siihen. Minahan tunnetusti puhun taysin sujuvaa ruotsia - ainakin humalassa.

Aurinko on paistanut jo nelja paivaa putkeen ja naama kukkii basalioomista. Ihosyopa on kova sana taalla. En muista kuinka monella prosentilla on onni omistaa se, mutta se oli iso luku. Kuitenkin, auringossa kelpaa paistatella sen 15 minuuttia, jonka jalkeen sen huomaa kuinka iho alkaa karventya. Aurinkovoiteelle on kayttoa.

Talla hetkella olen muistaakseni Franz Josefin Glacier -nimisessa kylassa. Kahden risteyksen kyla on hyvin vaikuttava ilmestys johtuen suureksi osaksi tuosta jaatikosta, joka kuvassa esiintyy. Oikeastaan taalla ei mitaan muuta olekaan. Koko kylan toiminta perustuu taman valtavan jaatikon viehatysvoimaan.

Noh, sehan piti tietenkin menna ihmettelemaan tata suurta jaatikkoa - ja olihan se ihan kiva. Mutta paljon jannempaa oli taas vaihteeksi poiketa opastetultareitilta ja menna sinne, minne ei ole salittua menna ominpain. Adrenaliini virtasi ja pelotti ehka vahan, kun etsin itselle tarpeeksi korkeaa paikkaa, jotta saisin otettua onnistuneen kuvan jaatikosta. Kadet taristen kuvan ottaminen ei ole niin helppoa mutta muutama hyva rapsy tarttu mukaan. Ne eivat ole viela siina kunnossa, etta voisin jakaa ne teidan kansanne.

Huomenna on edessa pitka ajomatka paikkaan, jonka nimea en muista... A good traveller is the one who does not know where he is going to, and a perfect traveller does not know where he came from. Siinapa syy huonoon muistiini.

Kovin vahan on tullut tekstiviesteja puhelimeen. Etteko muka halua korttia maailman laidalta? Muutama kuitenkin. Jos joku on missannut taman mahdollisuuden, niin osoitetietoja voi edelleen laittaa numeroon: +64 21 0299 5915.


fedit:

Jamppa, viesti tuli perille.

Toimiiko nuo linkit teilla? Laitanko maa ihan turhaan niita.

Wanakassa.

Ompa siina hienoja ihmisia koko kuva taynna.

tha beach

WESPORT. Ei ole nyt nettiaikaa hirveesti, kun maksaa jalleen omaisuuden olla netissa, joten kirjoittelen joskus myohemmin taman tekstin loppuun. Olen Wesportissa nyt. 6000 asukkaan kaupunki ei ole liikennevaloilla pilattu. STOP-merkkeja on sensijaan paljon.

Kavin tanaan vaeltelemassa Tasman Nationalparkissa, ja pakkohan se oli tietty menna offroad. Loysin mukavan n. 50 metria pitkan hiekkarannan. Oli kohtuullisen hieno fiilis olla siella tyhjalla rannalla palmujen kanssa Tasmanian meren rannalla. Kuvia ei siita loydy mutta videopatkaa aidon fiilistelyn kera on tarjolla sitten joskus :)

Aika loppuu... teksti jatkuu myohemmin.

Jarmo, sano Sakelle terveisia. Mulla on Akkihopunpaita mukana, tulee nakyvyytta silleki.

HOKATIKA. Pikkukaupunki tamankin. Aivan Tasmanian meren rannalla. Juuri muutama tunti sitten aurinko laski horisotin taakse, nain sen tuosta vasemmalla sijaitsevasta ikkunasta. Sama aurinko nousee siella juuri par'aikaa.

Paivemmalla olin nauttimassa kuumaa kaakaota paikallisessa kahvilassa. Toisella puolella meri valloitti loputtomuudellaan ja toisella jylhat alpit paistattelivat paivaa. Ei hassumpi paikka kahvilalle.

Tasta tuli taas ikavanoloinen teksti mutta jotain kuitenkin. Blogiterveiset lahtee miehelle isolla Koolla - eli KYTTA! Mies joka tunnetaan mm. aliarvostettuna lisensiaattina, salarakkaana ja pelottavan kovasta ojentajaposesta. Parasta varmistaja penkkipunneruksena ja omistaa kiistatta maailman huonoimman viinapaan. Sanoja riittas talle Kuusamon Batmanille vaikka kuinka paljon, mutta aikaa ei ole tarpeeksi. Sa tiedat, etta ma rakastan sua. Just sillai :)


Hey, kiitti kommenteista. Voi kele kun keksis, miten niihin ois nappara vastailla jotain fiksua.

Kova vaite Heikilta, menit ehka liian pitkalle :) Ei oo hobitteja nakyny ja ruoka on turavallista syoda. Rock on.

south.

NELSON. Tama maan auringoisin kaupunki pitaa sisallaan n. 60 000 asukasta ja kaupungin ymparilla kiertaa kohtuullisen vaikuttava vuorijono lumihuippuineen. Aurinko on paistanut ensimmaista kertaa reissun aikana koko paivan.

Uusi-seelanti on reppumatkaajien luvattu maa. Tassakin kohtuullisen pienessa kaupungissa on Backpackereille tarjolla majotusta lahes joka kadunkulmassa. Ei ole vaikeaa loytaa majotusta, mutta harvassa on hyvat paikat. Muutamia esitteita on olemassa, joista voi luntata minkalaista tarjontaa kukin hostelli tarjoaa. Talla hetkella suosituimpia ovat ne, joissa on lammitys. Tai edes jonkinlainen lamminvesipullo tarjolla. Taalla on meinaa talvi. Katoin tuossa Suomen lampotilalukuja, niin ei aivan hirveesti kylla kateeksi kay. Taalla on talla hetkella suurinpiirtein samanlaisia lukuja. Lisaksi taalla on myos palmupuita. Miten te parjaatte siella kylmassa kesassa? :(

Olkaa kuitenkin tyytyvasia siihen lammitykseen, mita teille tarjotaan mukavissa pikku kodeissanne. Tana aamuna, kun silmat sulivat ja sain ne auki, olisin mielellani herannyt jossain muualla kuin Nelsonissa. Viela pitaisi menna enemman kohti etelaa. Eika naissa taloissa ole lammitysta. Lupaukseni siita, etta en asepalveluksen jalkeen enaa palele - ei pitanyt.

Tanaan kavin paikallisissa viinitarhoissa maistelemassa viineja. Uusi-seelantilaiset viinit eivat maistu kylla miltaan minun makuuni, joka on tunnetusti hyvin vaativa, mutta ostin kuitenkin yhden pullon pahan paivan varalle. Viinitarhan tarjontaan kuului myos kohtuullisen edullinen lounas, joka nautittiin luonnollisesti viinitarhan oman viinin kera. Soin lammasta ja se oli kiistatta paras lammasateria minka olen koskaan nauttinut.

Kiitoksia kaikille kommenteista. Koitan vastailla niihin jossakin valissa, niissa nakyy olevan joitakin kysymyksia. Mutta kun en koskaan muista, mita kukin sattu kysymaan, joten saatte odottaa vastauksia jonkin aikaa. Kommentteja on kiva lukea, ne kylla piristaa paivaa, joten alkaapa unohtako kertoilla, miten teille menee jne.

Blogiterveiset lahtee ruotsinsiskolle Tukholmaan. Ymmarran nyt paremmin, milta sinusta on tuntunut lahtea sinne - ja ehka myos milta siella tuntuu olla :) http://www.youtube.com/watch?v=cTxUEEDvROQ!

pics

Muutama kuva. Tuo, missa nakyy paljon taloja, on Wellingtonista. Ja pari muuta on jostain Taupon ja Wellingtonin valimaastosta.

Jo varmasti kulttimaineen saavuttaneet blogiterveiset menevat tallakin kertaa pohjoiseen. Ihminen, joka ansaitsee kaikki suomenkieliset ylistamisen sanat. Mies, jolla on sydan paikallaan ja aina aikaa ystavilleen. Mies, ystava, kaveri, veli joka aidosti valittaa ihmisista ymparillaan. Anssi, sa olet harvinainen tapaus talla planeetalla - ja on ilo ja kunnia saada tuntea sut. En malta odottaa, koska seuraavan kerran nauretaan yhdessa elaman yksinkertaisuudelle! Siihen asti: Kia Ora.

saabbi bongattu x11

Laittakaapa postiosotteita tulemaan tuohon minun Vodafoneliittymaan, niin voin heitella teita postikorteilla tai ehka jopa kirjeilla.

Niin joo, olen Wellingtonissa, joka on uuden-seelannin vastine Suomen Helsingille. Paakaupunki. Kohtuullisen metkannakoinen mesta. Hostelli on pirun hieno ja edullinen. Cambridge, kannattaa koittaa bookata ittensa sinne jos sattuu Wellingtoniin. Kolme metria korkeat huoneet puukattoineen tekevat vaikutuksen jokaiseen meista.

Autona meilla toimii muuten 1.5L Mazda familia, vai mika se oli.

Pitaa koittaa tanaan laittaa jokunen kuva. Tama netissa hengailu ei ole ilmaista, niin en viitti hirveesti ruveta kuvia lataileen tanne.

Tana viikonloppuna Wellington rajahtaa. Huomenna eli lauantaina pelaa Uuden-Seelannin ylpeys, All Blacks. Kyseessa on Rugbyjoukkue, maajoukkue. Taman takia kaikki paikalliset hostellit ovat nostaneet hintansa kattoon, joten on pirun kallista majottua minnekaan. Uuden-Seelannin jalkapallojoukkue on muuten nimeltaan All Whites. Luonnolisesti.