tiistai 31. joulukuuta 2013

Los Angeles, California, bitches!

I made it. Olipa vähän rankka matka mutta silti mukava. Näin jälkeenpäin. Etelä-Korean lentokenttä on kiistatta maailman paras! Ilmainen suihku! Hierontatuoleja, leffa/tvsali, chillausmesta ym. kivaa oli tarjolla. Hyvää ruokaa myös. 

20h tuli nukuttua tuossa Jet Lagia pois. En usko silti vieläkään olevani voiton puolella. Jos nyt kuitenkin jaksaisi valvoa puoleen yöhön, niin näkisi vuoden vaihtuvan. Suomessa se on jo vaihtunut reilu tunti sitten. 

Adveture Hotel tarjoaa majoituspalveluitaan kaiken ikäisille. Suosittelen tätä silti hieman nuoremmille, koska meininki saattaa äityä melkoiseksi illan pimetessä. Tarjolla on kivoja omia huoneita sekä yhteismajoituksia kelpo hintaan. Lentokenttään nähden sijainti on mainio. Suoran tien päässä. 

Mikä oli todennäköisyys sille, että ensimmäinen ihminen jolle baaritiskillä juttelen on suomalaistaustainen. Ei varmaan aivan valtavan suuri mutta niin kävi. Suomalaisuudesta irtoaa hyvää läppää ja se naurattaa ihmisiä. Me ollaan hauska kansa kuhan vain ollaan tarpeeksi itseironisia. Ja ollaahan me :) I'm just a stupid fin.. paikkaa tilanteessa kuin tilanteessa. 

Eilen kuunneltiin vähän Hurriganesia matkalla suomalaiseen rokkikulttuuriin. Toivottavasti homma jatkuu tänään uuden vuoden bileissä 😎 Anyways, lämpöä riittää täälläkin. Pieni väsy vaivaa, mutta meininki on silti off the roof! Matkaseuraki on jo lähtenyt matkaan Oulusta. Sweet. 


torstai 26. joulukuuta 2013

HuiHai

Aasian kiertua alkaa lähenemään loppuaan. Reissussa on oltu jo sen aikaa, että on vaikea edes käsittää kuinka kauan täällä on oltu. Ei muista kaikkia tapahtumia ja asioita, koska niitä on niin paljon. Aika toimii tien päällä hyvin erilailla. Tuntuu että täällä elää lyhyemmässä ajassa enemmän. Tai ehkä paremminkin niin, että ottaa enemmän irti siitä annetusta ajasta kuin se perinteinen aamulla töihin ja illalla kaupan kautta takaisin kämpille näivettyyn. 

Kuitenniin, tänään on Tapsan tanssit. Sen kunniaksi kirjoitan päivän ilosanomaa muutama olut seuranani. Olen siirtynyt pois Bangkokin keskustasta lähemmäksi lentokenttää. Vietän täällä hiljaisuudessa viimeiset yöni Aasiassa. Kolme yötä on jäljellä ennen kuin matka jatkuu kohti Amerikan Yhdysvaltoja. 

Mitä Aasian tourneelta jäi käteen? Vietnamin sateet, Malesian paskatauti ja Thaimaan mielenosoitukset. Ihan positiivista siis. Kannatti käydä. Toki jos syventyy hieman asiaan, niin ehkä sitä löytää muitakin puolia tästä puolentoista kuukauden tien päällä olemisesta. 

Ensinnäkin Aasialainen kulttuuri. Ihmiset ovat mielettömän ystävällisiä ja avuliaita. Sitä ystävällisyyttä on ollut vaikea ymmärtää näin pienen kylän kasvattina. Kuinka omasta vähästä mielellään annetaan muillekin. Se on kunnia asia. Onko meillä niin? 

Toinen mainitsemisen arvoinen asia on yksinkertaisten asioiden suorittaminen vaikeasti. Länkkäri tulee kyllä toimeen paikallisten kanssa ja asiat hoituu, mutta kun paikalliset yrittävät keskenään saada asiaan jotain selkoa, siitä ei meinaa tulla yhtään mitään. Toki vertailupohjana on jälleen suomalainen kyyninen mieli ja kapeakatseisuus kaikkia mahdollisia asioita kohtaan. Ymmärrän myös sen, että mikäpä se auringon alla on miettä asiaa hetki jos toinenkin kuin jos asiaa pitää ruveta vatvomaan pakkasessa ja pimeässä :) Onhan siinä ero. Hmm… 

Ruokakulttuuri on kadehdittavaa. Lähes kaikilla on varaa syödä ulkona. Ja se on vaan tapa, että syödään ulkona. Ne jotka tekevät itse ruokaa vähintään myyvät sitä ulkona muille. Ja se ruoka on niin hyvää! Ruokakojuja on siellä täällä ja niistä saa mitä erikoisempia safkoja. Eikä ole mitään S-kaupan tai Keskon paskapaikkoja vaan aitoa, ihmisen tekemää ruokaa. Mainittakoon tässä kiistatta hienoin ruokakulttuuriin liittyvä asia Vietnamissa: yhtään riisin jyvää ei jätetä syömättä. Tämä kunnianosoituksena riisinviljelijöille, joiden työ on raskasta ja aikaa vievää. 

Reppureissaajat. Alhaisinta pohjasakkaa mitä maailmasta löytyy. Itse kuulun tähän kastiin, sanottakoon se heti alkuun jos joku true-believer-reppureissaaja sattuu tätä tekstiä lukemaan. Aivan naurettavaa sakkia. Suurinosa ainakin. Hyviä tyyppejä mahtuu joukkoon, mutta valtaosalla on vain pakottava tarve kertoa kuinka vitun kauan on oltu reissussa ja kuinka on käyty siellä ja täällä ja on tehty sitä ja tätä. Mestoilla käydään pyörähtämässä sen verta, että voidaan sanoa että onpahan käyty! Ja on saatana nähtyki! Menisivät töihin! :D Näitä reissaajia täällä riittää. Joka mutkassa. Ja kun ne ovat vielä niin perkeleen sosiaalisia että tulevat juttelemaan. Se on raskasta suomipojulle. 

Vaan summasumarum, suosittelen Aasiaa kaikille edes vähän asiasta kiinnostuneille. Täällä on helppo mennä ja matkata. Ja voisin sanoa että myös kohtuullisen turvallista kun tajuaa vaan pysyä pois vääristä paikoista. Se on helppoa jos ei ole liian kännissä. Tänne kannattaa tulla vähintään kolmeksi viikoksi. Pakettimatkalle riittää kaksi. Jo pelkästään ruuan takia tänne nyt, mars! 

maanantai 23. joulukuuta 2013

One night in Bangkok

Bangkok, Thaimaa. Olipa pienoinen sokki tipahtaa oman bungalowin rauhasta keskelle valtaisia mielenosoituksia. Yhtäkkiä olla keskellä tuhatpäistä ihmisjoukkoa, joka huutaa, mellastaa ja puhaltaa pilliin korvan juuressa. Aivan mieletön meteli ja siihen päälle vielä Bangkokin lämpötilat, niin avot! Oltiin asian ytimessä. 

Noin 200 metrin matkaa sai taivaltaa parin tunnin ajan, kun yritti päästä laukkujen kanssa etenemään kohti SkyTrain-linjaa, jonka oli tarkoitus viedä minut lähemmäs hotelliani. Mielenkiintoista oli se, että vaikka ihmisiä oli kokoontunut tuhatpäin osoittamaan mieltään asianta puolesta, oli joku kuitenkin keksinyt tulla kaiken sen sekasorron keskelle ostamaan itselleen uusia kenkiä. Vaikka siellä hädin tuskin mahtu liikkumaan, niin silti piti saatana ruveta kenkiä sovittamaan siinä kadunkulmassa! Mäd. 

Oma ”rinkka” ja reppu eivät ole tehty kovin pitkiä kantomatkoja varten. Siellä ihmisjoukon keskellä horjuin useampaankin kertaan tasapainon rajoilla. Kerran oiln kaatua, mutta joku rehellinen mielenosoittaja nappasi kädestä kiinni ja pysyin pystyssä. Hieno tunne… :)

Jo aamulla, kun bungis piti jättää taakse, olo oli haikea. Tiesin jo silloin, että Bangkokissa ei ole mitään mielenkiintoista odottamassa. Itseasiassa en tiennyt, että täällä on edelleen näin kovat mielenosoitukset menossa. Ja nähtäväksi jää, että ehtivätkö nämä muuttua väkivaltaisiksi ennenkuin pääsen maasta pois. Yksi asia lisää, mitä jännittää. Sinänsä myös ikävää, että ei oikein pääse minnekään liikkumaan, kun joka paikka on tukossa. Ja ajatus lähteä uudestaan mielenosoitusten keskelle ei houkuttele kovinkaan paljoa. 

Koh Chang teki silti tehtävänsä. Eipä ole varmaan koskaan ollut yhtä rentoa ajanjaksoa. Chillailua vaan ja hyvää ruokaa. Viidakon yöt tarjosivat parhaat yöunet kostean ja viileän ilmastonsa turvin. Ikävä sinne on jo nyt. 

Ei auta. Nyt jokunen päivä Bangkokin tukalassa ja likaisessa sekä sektistisessä ympäristössä. Sen jälkeen jo Jenkit! :O 

lauantai 14. joulukuuta 2013

Ting Tong

Ko  Chang, Thaimaa. Kun aurinko paistaa, kaikki tuntuu paremmalta. Ihminen on tarkoitettu auringon alle. Ei kylmään ja pimeyteen, missä vitutuskäyrä on defaulttina hieman koholla. Se on raskasta ja onkin valitettavaa, että joku on joskus keksinyt asuttaa pohjoisen osan tästä pallosta.... no eihän se nyt aivan niin hirveä paikka ole! Mutta aurinko tekee hyvää! 

Oli helppoa saapua thaimaaseen kun aurinko paistoi. Kaikki tuntu helpolta. Ja suuri määrä tavallisia turisteja olivat jostain syystä omiaan luomaan turvallisuuden tunnetta. Täällä on helppo olla ja mennä. 

Parin päivän Bangkok-visiitin jälkeen matka jatkui maan suurimmalle saarelle: Ko Chang. Matka tänne oli vähintäänkin hikinen. 8h huonosti ilmastoidussa minibussissa ei ollut aivan sikasiistiä mutta siitä selvittiin. Itse saarella loppumatka taitettiin Aasialaiseen tyyliin avolavan kyydissä, liikennesäännöistä piittaamatta. Vuoristoratamainen matka oli näin jälkeenpäin ajateltuna helvetin hauska! En malta odottaa samaa matkaa takaisinpäin. 

Nyt omassa bungalowissa vähän rentoutumassa ja nauttimassa elämämisen helppoudesta. Ruoka on aivan mielettömän hyvää ja syömisen ääressä tuleekin kulutettua aikaa enemmän kuin koskaan. Halpaa ja hyvää. Ainakin näin länkkärin silmissä. 

Ilta-aurinko paistaa kivasti oman b-lowin terassille ja siinä onkin hyvä paikka unohtaa kaikki: 

maanantai 9. joulukuuta 2013

One night in Malaysia

Niin se pari viikkoa vierähti Malesiassa. Äkkiä se menee kun on hyvä paskatauti päällä. Vaikka tämä ei ihan niin mennyt kuin olin suunnitellut, en silti koe mitään pettymyksen tunteita. 

Matkailu avartaa ja kokemuksena tämä on ollu vertaansa vailla oleva adrenaliinipiikki. Pelkoa, itkua ja kauhua. Parhaimpia elämän peruselementtejä siis. Toki mukava että tämä on nyt ohi ja voi siirtyä Thaimaan puolelle toivottavasti nauttimaan auringosta. 

Paikka jossa olen tällä hetkellä on Sepang. Tunnettu formulapiireistä. Muistaakseni Malesian GP ajetaan maaliskuussa. Nyt täällä ei olekaan mitään ihmeellistä tarjolla. Aurinko on paistanut muutamien pilvien takaa ja olenkin viettänyt aikaa uima-altaalla ihmetellen. 

Huomenna aamusta lähtee lento kohti Bangkokia. Tunnin mittaisen matkan tarjoaa paikallinen lentofirma Malaysian Airlines. 

Täällä on meikäläisten ymmärrykseen omituinen mahdollisuus: matkalaukut voi laittaa menemään ruumaan jo keskustassa, joka sijaitsee siis n. 60km päässä lentokentästä. Siinä on Oulunsalolle ihmettelemistä. En tiedä kuinka palvelu toimii, mutta kyllä sillä käyttöä näytti olevan. Toki mukavaa kun ei tartte raahata laukkuja ympäriinsä mukana. 


lauantai 7. joulukuuta 2013

Still standing

Jos tässä yrittäisi tehdä jonninlaista välitilinpäätöstä takana olevasta reissusta ja mahdollisesti spekuloida hieman tulevaa. Lienee sanomattakin selvää, että aivan kaikki ei ole suunnitelmien mukaan mennyt. Olen pyrkinyt tietoisesti silti pitämään yllä positiivista ajattelua. Se on ollut veitsen terällä tanssimista. 

Kaikki alkoi 18. marraskuuta, kun vihdoin ja viimein lentoalanihmiset pääsivät jonninlaiseen sopuun työehdoissaan. Pelkästään sen asian jännittäminen oli hermoja raastavaa. Olin lähdössä pitkälle reissulle, vai olinko? Mitä jos lento olisi peruttu? Kaikenlaisia ajatuksia pyöri mielessä ja koko reissu tuntu vain sumuiselle unelle. Ilalla seitsemän jälkeen Oulu jäi kuitenkin taakse ja matka alkoi.

Helsingissä lentokenttähotellini sijaitsi hieman kauempana lentokentästä kuin olin suunnitellut. Tämä johtuu siitä, että varasin hotellin kännipäissäni ja varasin väärän hotellin. Hyvä minä. Onneksi kyseinen hotelli tarjosi ilmaisen lentokenttäkuljetuksen molempiin suuntiin, niin tappio ei ollut ihan järkyttävä. En silti suosittele Pilotti hotellia kenellekään, oli tarkoitusperä mikä tahansa. 

Huonosti nukuttu yö, ja ahtaassa suihkuhuoneessa käymäni kamppailu suihkuverhon kanssa, oli erinomainen lähtökohta pitkälle lentomatkalle. Kone lähti ajoissa Helsingistä kohti Pariisia ja matkalla tarjoiltu sämpylä jäi elävästi mieleen, koska se oli niin hyvää! Hienoa, että cateringtyypivät olivat päässeet sopuun kiistoissaan. Ajattelin niin, ja olin omasta mielestäni vilpitön.  

Pariisin lentokentän ohjeistutkset oikeaan terminaaliin ja oikealle portille olivat mielestäni hyvin yksiselkoiset. Siitä huolimatta eräs suomalainen keski-ikäinen bisnes nainen, joka oli matkalla Hanoihin, oli asiaan hieman tyytymätön. Hän kertoikin oman mielipiteensä pienellä bussietapilla toiseen terminaaliin. Meitä oli bussissa neljä ihmistä, joista kaksi minun lisäki oli menossa Vietnamiin. Meille kaikille selvisi pian, että olimme kaikki lähteneet samalla lennolla Helsingistä. Suomalainen nainen ihmitteli myös, miksi hänellä ei ole boarding passia seuraavalle lennolle. Se oli minustakin hyvin mielenkiintoista ja kehotin häntä kääntymään jonkun virkailijan puoleen. Toinen Vietnamiin menijöistä oli jo ennenkin tässä blogissa mainittu Bao. Hänen kanssa vietin aikaa Starbuckissa chillaillen ja odottelimme jatkolentoa kohti Saigonia. 

Noin 12h lennosta selvittiin kunnialla. Ruoka oli hyvää ja pääsin jaloittelemaan useamman kerran. Vieressäni istui ranskalainen pariskunta, joka ei ilmeisestikään puhunut sanaakaan englantia. Varmaan ihan periaatteesta kuten heillä on tapana. Lennon aikana sai muuten jäätelöä ilmaiseksi niin paljon kuin napa veti! Jee :) 

Ensimäiset kulttuurishokin oireet iskivät heti Saigonin yllä. Väsyneenä pitkästä lennosta ja jännittäisestä lentokoneen ikkunasta näkyvät hökkelirakennukset, slummit, joita jatkui silmän kantamattomiin, olivat omiaan luomaan pelonsekaista tunnetta siitä, että mihin helvettiin olen oikein tullut?! En voi sanoin kuvata sitä tunetta, joka siinä vaiheessa valtasi kehoni. Se oli hyvin epämielyttävä. 

Koneen laskeudettua hyppäsin Baon kylkeen kiinni ja hän lupasikin viedä minut keskustaan taksilla. Se oli onnenkantamoinen, että niin kävi. Kun kuumuus iski koneen ulkopuolella kosteudellaan ja painavuudellaan, tunsin stressihormonien määrän nousen kohisten. Hiki virtasi valtoimenaan ja rinkka tuntui raskaammalta kuin koskaan. Virallisen taksin saaminen olisi voinut jäädä minulta haaveeksi, mutta oppaan kanssa se onnistui hyvin.

Taksimatkalla näin niitä samoja hökkeileitä, mitä olin jo lentokoneesta tarkastellut. Ne olivat likaisia ja kaikki oli niin ahdasta. Ihmisiä oli jokapuolella. Jalkakäytäviä ei ollut missään. Tunsin ahistuksen kasvavan ja oikeasti voin lähes pahoin, kun katsoin mihin olin tullut. Matka kesti kauan koska ruuhkat olivat mielettömät, vaikkakaan ei ollut vielä edes ruuhka-aika. Upeaa! :)

Hotellille päästiin ja tilasin heti vastaanotosta itselleni kylmän juoman. Olo oli heikohko. Huoneeni ei ollut heti valmis ja edessä oli pieni odottaminen ennen kuin voisin laskea ruhoni levolle. Bao päätti ottaa huoneen samasta hotellista, mikä nosti mielialaa huomattavasti. Tämän jälkeen meillä oli aikaa lähteä vaihtamaan valuuttaa paikalliseen. En ollut tehnyt sitä kotimaassa, koska näin suositeltiin tekemään. Minulla oli mukana dollareita, jotka olivat kuulemma käypää valuuttaa matkaoppaiden mukaan, mutta eivät sitä olleet todellisuudessa. Olin varautunut hankkimaan paikallista valuuttaa automaateista, mutta valuutan vaihtaminen paikallisessa kultakaupassa oli huomattavasti hämäräperäisempää hommaa. Tämän jälkeen suuntasimme paikallisen pikkumarketin kautta takaisin hotelille. Huoneeni oli valmis. Kävin suihkussa ja asetuin levolle. 

Väsymys, kuumuus ja siitä seuraava stressi aiheuttivat pieniä painajaisia. Näin heti unta, että saisin ensimmäisestä syömästäni ruuasta ruokamyrkytyksen :D 
En nukkunut kovin hyvin, enkä viittinyt pyöriä turhaan sängyssä. Niinpä suuntasin hotellin kattoterassille nauttimaan olutta. Siitä tuli mielettömän hyvä olo! Istuin siellä vaan ja ihmettelin. Olin vihdoin perillä. 

En ihan tarkkaan muista kävinkö kävelyllä ennen iltaa, mutta päätin illallistaa itseni seurassa hotellin kattoterassilla. Olin hyvin tietoinen siitä, että paikallinen ”muusi ja lihapullat” tottelee Vietnamissa nimeä ”Pho”. Joten sellaisen tilasin. Tarjoilija selitti minulle, miten kysyin nuudelisoppa tulee nauttia ja tietenkin esitin, että ymmärsin asian. Melkein ymmärsinkin. Kun olin viimeistelemässä ruokaani Bao popsahti paikalle ja tilasi saman annoksen. Hänen syödessään huomasin omat virheeni ja totesin äänettömästi, ettei se nyt ihan putkeen mennyt omalta kohdalta. Silti Pho oli mieleyttävä makukokemus. 

Muutaman oluen turvin, sekä paikallisen sadekuuron, siirryimme pöytään, jossa oli meidän lisäksi myös pari saksalaista tyärtä. Kun olimme vaihtaneet muutamia sanoja, päätimme ottaa taksin alle ja suunnata Saigonin yöhön. Karaokepaikan löytäminen oli kaikille muille ehdoton juttu. En ymmärtänyt sitä alkuunkaan. Onneksi se karaokepaikka, minne olimme menossa, oli täysi ja päädyimme mukavaan katutasojuottolaan. Siellä oli mielettävä tunnelma ja siellä oli kiva päihtyä. Joku ehdotti tanssimista, mutta suomalaisena kieltäydyin kohteliaasti. Minulla on ylpeyteni. 

Ilta loppui aikanaan ja löysimme tiemme takaisin hotelille. En oikeastaan tuntenut kovin suurta väsymystä. Olin varmaan niin väsynyt. Vaihdoin henkilötietoja saksalaisten kanssa ennen kuin sanoimme hyvät yöt.

Good Morning, Vietnam! Heräsin reippaana aamupalalle. Siellä oli tarjolla kaikenlaisia erikoisuuksia, mutta tyydyin pekoniin ja paahtoleipään sekä runsaaseen nesteytykseen. Sitten se iski. Jet Lag. Väsähdin totaalisesti ja oli pakko painalla takaisin nukkumaan. 

Edellistä seuranneet tapahtumat löytyvät tämän blogin teksteistä. En paneudu niihin sen enempää. Vietnam oli hieno maa ja ihmiset siellä käsittämättömän ystävällisiä ja reiluja. Suosittelen sitä jokaiselle itseäänkunnioittavalle matkaajalle. Kannattaa aloittaa reissu Hanoista ja päättää Saigoniin. Luulen, että niin siitä saa eniten irti. 

Kun saavuin Malesiaan olin viehättynyt sen suurista moottoriteistä ja yleisestä siisteydestä. Parin tunnin lentomatka oli tuonut minut aivan eri maailmaan. Lentokentältä oli n. tunnin ajomatka keskustaan, mutta se sujui kätevästi pimeällä taksilla. Ihan kohtuuhintaan jopa. Pääsin ongelmitta Guest Houseeni ja siitähän se riemu sitten repesi. Nimittäin takapuoli. 

Epäilen hyvin vahvati, että lentokoneessa tarjottu ruoka oli pilaantunutta. Se oli Malesialaista safkaa ja maku oli vähän semmonen omituinen, mutta oli pakko pistellä naamaan, kun mitään muutakaan ruokaa ei ollut tarjolla. Oli miten oli, paljon pelätty paskatauti tuli sitten vihdoin ja viimein. Siitä on nyt jo yli viikko aikaa, mutta henkinen toipuminen on yhä käynnissä. Sen jälkeen en ole paljon katukeittiöissä viihtynyt vaan olen tyytynyt kaupallisten ruokaketjujen tuotteiseen. Toivoen, että henkilökunta on sitoutunut noudattamaan nille asetettuja standardeja mitä tulee siisteyteen ja yleiseen hygieniaan. 

Aivan hukkaan reissu täällä ei ole kuitenkaan mennyt. Olen käynyt viidakkovaelluksella sademetsässä ja kaupunkivaelluksella, kun en meinannut enää löytää takaisin hotellille. Näköalatornissa ja kahviloissa on viihdytty ja lisäki elokuvakanava on tarjonnut ko. alan viihdettä. Olen oikeastaan saanut levätä kohtuullisen hyvin. Se on hyvä, sillä seuraavana vasten kasvoja iskee Bangkok!

Vaikka Saigon iski kovaa se ei kuulemma ole mitään Bangkokin rinnalla. Toki Saigoniin mennessä olin hyvin väsynyt, joten olen huomattavasti valmiimpi kohtaamaan Bangkokin kaaoksen :) Aionkin viettää viimeiset päivät Malesiassa levätän ja akkuja ladaten. Onneksi ruotin serkku saapuu Thaimaahan (hänellä on mukana lisää ripulilääkkeitä) niin on ainakin juttuseuraa. 

Odotan Thaimaalta aurinkoa, hiekkarantaa ja merta. Bungalowia ja omaa rauhaa. Rentoa völjäilyä ja kaljanhuurteisia iltoja. Mieletöntä rusketusta ja henkistä kasvua, tottakai. Uh, en malta odottaa :)

Ja Thaimaan jälkeen paras on vielä edessä! U S A! U S A! 

torstai 5. joulukuuta 2013

Eat less, shit less

Uusi motto! Toimii kuin junan vessa. Paska sanonta. Mutta tämä on sotasuunnitelma tulevaisuuteen. 

Tauti alkaa olla voitonpuolella. Aikansa tuo kyllä otti. Enemmän kuin oletin. Nyt kuiten pari päivää pystynyt jo lähes täysipainoisesti ihmettelemään Kuala Lumpuria. 

Koska viikko vierähti tiukan ripulin kourissa, jää Malesiasta nyt käteen vaan Kuala Lumpur. Harmi sinänsä, koska en ole yhtään suurkaupunkien ystävä, mutta subway ja McDonalds ovat kyllä pelastaneet monta hetkeä :) 

Kuluttamisen riemuvoito. Se näkyy täällä. Malesialaiset ovat ymmärtäneet kuluttamisen tärkeyden yhteiskunnan hyvinvointia ajatellen. Ilman jatkuvaa kuluttamista ei synny hyvinvointia. Näin täällä länsipuolella. Ilmeisesti itäpuolella vaikuttaa enemmän (ääri)islamilaiset arvot, ja itä ei katso hyvällä tätä touhua täällä. On väläytetty jopa terroristi-iskun uhkaa. 

Malesia kuluttaa itsensä hengiltä hyvinkin nopeaa, luulen ma. Nyt täällä on kyllä tosi edullista shoppailla joten äkkiä tänne ny! :) 

perjantai 29. marraskuuta 2013

Vattatauti

OSA I 

Tulihan se ripaska sieltä. Joku tauti kuitenkin pakko reissun aikana sairastaa. Toivottavasti jää viimeiseksi. 

Onneksi ehdin Malesiaan asti sairastamaan. Se on täällä huomattavasti mukavampaa kuin mitä se olisi ollut Vietnamissa. 

Kaksi päivää paistanut aurinko matkan aikana. Täälläkään ei juuri ole kelit sen paremmat mutta juuri tällä hetkellä en jaksa välittää ;) 

Koitetaan parantua. 

maanantai 25. marraskuuta 2013

Fatty

Nha Trang. Takana kaksi upeaa päivää. Aurinkoista päivää. Mieli on heti kirkkaampi kun on saanut nauttia auringosta. Ja mikä parasta, näin meren rannalla ollessa ei ole ollut liian kuuma. Etelä-Kiinan meri on valloitettu ja sen mielettömiin aaltoihin oli upea pulahtaa kerta toisensa jälkeen. Vaikkakaan vesi ei ollut turkoosin sinistä, vaan ruskeaa, niin siitä huolimatta erittäin mielyttävä ja mukava kokemus.

Kaksi päivä on mennyt todella nopeaa hyvässä matkaseurassa. En ole ehtinyt kirjoittaa mitään suurempaa ja nyt kun koitan muistella, mitä on tapahtunut, niin ei muistakaan enää mitään. Pitää hetki ihan miettiä..

Da Latin jätin taakse melkoa nopeaa. Siellä oli niin surkea keli, että siitä ei jäänyt oikeastaan mitään kerrottavaa jälkipolville. Ehkä se oli muutenkin paikka vähän vanhemmille matkaajille. Otin sieltä bussin Nha Trangiin, tällä kertaa ei ollut unibussi. Matka kesti n. 4 tuntia. Täällä kaikki matkat kestävät tosi kauan. Tiet ovat niin huonossa kunnossa ja nopeusrajoitukset pyörivät 40 - 60km/h välillä. Myös "moottoritiellä."  Ja junat ovat vielä hitaampia kuin bussit. Ovat myös epätarkempia aikatauluissaan. En vielä ihan tarkkaan tiedä miksi näin on.

Kuitenkin, pari päivää täällä on vierähtänyt saksalaisten seurassa. Ollaan lähinnä chilailtu rannalla ja syöty kunnon vietnamilaista safkaa katukeittiöistä ja ripulin pelko on ollut aivan suunnaton. Mitään perusripulia kummempaa ei ole kuitenkaan tullut. Hyvä niin. Sakemannit lähtivät kohti pohjoista, vaikka sinne on luvattu kohtuullisen rankkaa sadetta. Minua ei niin sada innosta ja itseasiassa olen saavuttanut tavoitteeni, kun olen valottanut Saigon, Da Lat'in ja Nha Trangin. Se oli alkuperäinen suunnitelmani. Niinpä voin hyvillä mielen todeta, että matka jatkuu seuraavaksi kohti Malesiaa. Huomenna illalla lähtee yöbussi, unibussi, kohti Saigonia matka-ajan olessa kunnioitettavat 10h! Sieltä sitten kohti Kuala Lumpuria. Hui! 

Muutama kuva Nha Trangin rannoilta:


perjantai 22. marraskuuta 2013

Sleeping bus

Bussimatka Saigonista ylängöille, Da Lat'iin, maksaa n. 10 euroa. Aivan kohtuullinen hinta minusta. Sleeping bussin mukavuuksiin kuulu matkustaminen makuuasennossa. 

Ihan Star Trek -meininkiä kuten kuvasta näkyy. Nukkuma-onnikka oli oiva vaihtoehto myös siksi, että matka kesti lähes 9 tuntia. Ei siksi, että se olisi ollut maantieteellisesti kovin pitkä vaan siksi että keskinopeus oli ehkä 50km/h. Pelkästään saigonin ydinalueelta poistuminen kesti yli tunnin. 

Bussi oli hyvin ilmastoitu, mikä oli hieno homma koska ulkona oli yli 40 astetta lämmintä. Ilmeisesti se on raja milloin kaupat saavat laittaa ovensa kiinni ja siesta alkaa. Itse en jaksanut viittä minuuttia pitempään ulkosalla. Uskomaton lämpö! Kuvitella että näissä oloissa on joskus sodittu... 

Nälkäisenä ja pimeällä olin perillä. Piti turvautua ns "pimeään taksiin" kun muita vaihtoehtoja ei ollut. Vähän jännitti se tilanne ko kahden vietkongin kanssa piti tingata taksimatkan hintaa. Mutta sanomattakin lienee selvää, että tappiolle jäivät ;) 

Nyt kommarihotellissa joka ei mielytä kyllä millään tapaa. Joten tänää nautin vaan Da Lat'in viileydestä ja suuntaan seuraavaksi kohti Nha Trangia, joka on tuttu mm elokuvasta ilmestyskirja nyt. 

torstai 21. marraskuuta 2013

Jet Lag # 2

Today I have been mostly suffering from Jet Lag.

Tuo viheliäinen ilmiö, joka syntyy kun matkustaa lentokoneella itä-länsisuuntaisesti. Sen sijaan pohjois-eteläsuuntaiset lennot eivät tutkimusten mukaan aiheuta samoja ongelmia. Liekö erilaiset lentokoneet, häh.

Kuitenniin, tänään on ollut väsypäivä. Ehkä osasyynä on myös eilisen illan "juhlat". Tuli pyörähdettyä taksin turvin muutamissa kuppiloissa, hyvässä seurassa. Joka tapauksessa aamiaisen jälkeen sammuin totaalisesti ja heräsin puolen päivän tienoilla, kun oveeni koputettiin. My good amigo, Bao, tuli jättämään toistaiseksi hyvästit. Hän matkasi jonnekin laivalla. Mahdollisesti näemme vielä tämän reissun aikana.

Yllä olevasta hetkestä reipastuneena varasin itselleni huomiseksi bussimatkan Da Lat'iin. Sen jälkeen kävin kävellyllä kaupungilla, joka ei tunne kävelykatuja. Mihinkään ei kannata mennä jaloin. Tai ainakaan kukaan ei mene. Kaikilla on oma mopo.  Ja oli mopo tai ei, niin minnekään ei pääse nopeaa. Liikenne on niin jäätävän hidasta, että heikkohermoisilla menee äkkiä hermo kun mitään ei tapahdu. Tuhansia mopoja ja autoa vaan tööttäilee toisilleen päämäärättömästi. Siihen vielä tukahduttava kuumuus, niin aivan hyvin voin jo sanoa, että on aika jättää Saigon taakse.


Kello on hieman yli kahdeksan... öitä!




keskiviikko 20. marraskuuta 2013

It's like Saigon all over again!

Perillä. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Pakko myöntää heti alkuun, että kulttuurishokki oli tänne saavuttua järjestön. Kuumuus, ihmisten määrä ja yleinen sekasorto sai pienen ihmisen lähes itkun partaalle. Oksennuskaan ei tuntunut olevan kaukana. 

Tänne saavuttaessa kannattaa hommata jo Pariisin lentokentältä itselleen Suomessa asuva syntyperäinen vietkong- sissi! Niin minäkin tein ja en varmasti olisi pärjännyt ilman. Pao on tyypin nimi ja enpä ilman hänen sissitaitojaan olisi säästänyt usempaa sataatuhattadongia. Ja myös aikaa ja vaivaa. 

Nyt kun ensimmäinen huurteinen alkaa olla nautittu, on fiilis myös huom parempi :) vaikka vettä sataa kaatamalla niin ehkä tämä tästä vielä voitoksi kääntyy. Vielä muutaman tunnin sinnittelee ja sitten koittaa nukkua vähän univelkoja pois. 

Mutta tässäpä tämä, Saigon: 

tiistai 19. marraskuuta 2013

Tanssii suihkuverhon kanssa

Eipä olisi uskonut vuoden alussa, kun reissua varasin, että viimeisille tunneille joutuu jännittämään, että pääseekö tässä nyt lähtemään vai ei. Hyvin kävi kuitenkin, vaan kokemuksena en välttämättä suosittele. Hermoja raastavaa on vaisu ilmaus.

 Matkaan on siis päästy ja tällä hetkelle Helsingissä, Airport Hotel Pilotissa. Huone on pieni, mutta vessa/suihkutila on vielä pienempi. Sen joutuu jakamaan suihkuverhon kanssa, joka haluaa olla vähän väliä suihkun alla ja tietysti pöntön päällä silloin, kun itsellä olisi siihen asiaa.

 Enihow, huomenna aamulla kohti Saigonia.

 Nuff said.

torstai 14. marraskuuta 2013

Uh!

Eilen oli viimeinen työpäivä. Seuraavaa joutuu vähän odottamaan. Jännityksen määrää ei voi sanoin kuvailla, ko lentolakko uhkaa! Maanantai-iltana pitäisi mennä Helsinkiin Norwegianin lennolla. Tiistaina klo 0925 Finnairin pitäisi tarjota parasta kyytiään, mutta saapa nähdä miten käy. On vähän liian jännää. Mäd.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Nam... Vietnam

The best is yet to come. Vietnam - Malesia - Thaimaa - Kiina - USA?