Vattatauti

OSA I 

Tulihan se ripaska sieltä. Joku tauti kuitenkin pakko reissun aikana sairastaa. Toivottavasti jää viimeiseksi. 

Onneksi ehdin Malesiaan asti sairastamaan. Se on täällä huomattavasti mukavampaa kuin mitä se olisi ollut Vietnamissa. 

Kaksi päivää paistanut aurinko matkan aikana. Täälläkään ei juuri ole kelit sen paremmat mutta juuri tällä hetkellä en jaksa välittää ;) 

Koitetaan parantua. 

Fatty

Nha Trang. Takana kaksi upeaa päivää. Aurinkoista päivää. Mieli on heti kirkkaampi kun on saanut nauttia auringosta. Ja mikä parasta, näin meren rannalla ollessa ei ole ollut liian kuuma. Etelä-Kiinan meri on valloitettu ja sen mielettömiin aaltoihin oli upea pulahtaa kerta toisensa jälkeen. Vaikkakaan vesi ei ollut turkoosin sinistä, vaan ruskeaa, niin siitä huolimatta erittäin mielyttävä ja mukava kokemus.

Kaksi päivä on mennyt todella nopeaa hyvässä matkaseurassa. En ole ehtinyt kirjoittaa mitään suurempaa ja nyt kun koitan muistella, mitä on tapahtunut, niin ei muistakaan enää mitään. Pitää hetki ihan miettiä..

Da Latin jätin taakse melkoa nopeaa. Siellä oli niin surkea keli, että siitä ei jäänyt oikeastaan mitään kerrottavaa jälkipolville. Ehkä se oli muutenkin paikka vähän vanhemmille matkaajille. Otin sieltä bussin Nha Trangiin, tällä kertaa ei ollut unibussi. Matka kesti n. 4 tuntia. Täällä kaikki matkat kestävät tosi kauan. Tiet ovat niin huonossa kunnossa ja nopeusrajoitukset pyörivät 40 - 60km/h välillä. Myös "moottoritiellä."  Ja junat ovat vielä hitaampia kuin bussit. Ovat myös epätarkempia aikatauluissaan. En vielä ihan tarkkaan tiedä miksi näin on.

Kuitenkin, pari päivää täällä on vierähtänyt saksalaisten seurassa. Ollaan lähinnä chilailtu rannalla ja syöty kunnon vietnamilaista safkaa katukeittiöistä ja ripulin pelko on ollut aivan suunnaton. Mitään perusripulia kummempaa ei ole kuitenkaan tullut. Hyvä niin. Sakemannit lähtivät kohti pohjoista, vaikka sinne on luvattu kohtuullisen rankkaa sadetta. Minua ei niin sada innosta ja itseasiassa olen saavuttanut tavoitteeni, kun olen valottanut Saigon, Da Lat'in ja Nha Trangin. Se oli alkuperäinen suunnitelmani. Niinpä voin hyvillä mielen todeta, että matka jatkuu seuraavaksi kohti Malesiaa. Huomenna illalla lähtee yöbussi, unibussi, kohti Saigonia matka-ajan olessa kunnioitettavat 10h! Sieltä sitten kohti Kuala Lumpuria. Hui! 

Muutama kuva Nha Trangin rannoilta:

Sleeping bus

Bussimatka Saigonista ylängöille, Da Lat'iin, maksaa n. 10 euroa. Aivan kohtuullinen hinta minusta. Sleeping bussin mukavuuksiin kuulu matkustaminen makuuasennossa. 

Ihan Star Trek -meininkiä kuten kuvasta näkyy. Nukkuma-onnikka oli oiva vaihtoehto myös siksi, että matka kesti lähes 9 tuntia. Ei siksi, että se olisi ollut maantieteellisesti kovin pitkä vaan siksi että keskinopeus oli ehkä 50km/h. Pelkästään saigonin ydinalueelta poistuminen kesti yli tunnin. 

Bussi oli hyvin ilmastoitu, mikä oli hieno homma koska ulkona oli yli 40 astetta lämmintä. Ilmeisesti se on raja milloin kaupat saavat laittaa ovensa kiinni ja siesta alkaa. Itse en jaksanut viittä minuuttia pitempään ulkosalla. Uskomaton lämpö! Kuvitella että näissä oloissa on joskus sodittu... 

Nälkäisenä ja pimeällä olin perillä. Piti turvautua ns "pimeään taksiin" kun muita vaihtoehtoja ei ollut. Vähän jännitti se tilanne ko kahden vietkongin kanssa piti tingata taksimatkan hintaa. Mutta sanomattakin lienee selvää, että tappiolle jäivät ;) 

Nyt kommarihotellissa joka ei mielytä kyllä millään tapaa. Joten tänää nautin vaan Da Lat'in viileydestä ja suuntaan seuraavaksi kohti Nha Trangia, joka on tuttu mm elokuvasta ilmestyskirja nyt. 

Jet Lag # 2

Today I have been mostly suffering from Jet Lag.

Tuo viheliäinen ilmiö, joka syntyy kun matkustaa lentokoneella itä-länsisuuntaisesti. Sen sijaan pohjois-eteläsuuntaiset lennot eivät tutkimusten mukaan aiheuta samoja ongelmia. Liekö erilaiset lentokoneet, häh.

Kuitenniin, tänään on ollut väsypäivä. Ehkä osasyynä on myös eilisen illan "juhlat". Tuli pyörähdettyä taksin turvin muutamissa kuppiloissa, hyvässä seurassa. Joka tapauksessa aamiaisen jälkeen sammuin totaalisesti ja heräsin puolen päivän tienoilla, kun oveeni koputettiin. My good amigo, Bao, tuli jättämään toistaiseksi hyvästit. Hän matkasi jonnekin laivalla. Mahdollisesti näemme vielä tämän reissun aikana.

Yllä olevasta hetkestä reipastuneena varasin itselleni huomiseksi bussimatkan Da Lat'iin. Sen jälkeen kävin kävellyllä kaupungilla, joka ei tunne kävelykatuja. Mihinkään ei kannata mennä jaloin. Tai ainakaan kukaan ei mene. Kaikilla on oma mopo.  Ja oli mopo tai ei, niin minnekään ei pääse nopeaa. Liikenne on niin jäätävän hidasta, että heikkohermoisilla menee äkkiä hermo kun mitään ei tapahdu. Tuhansia mopoja ja autoa vaan tööttäilee toisilleen päämäärättömästi. Siihen vielä tukahduttava kuumuus, niin aivan hyvin voin jo sanoa, että on aika jättää Saigon taakse.


Kello on hieman yli kahdeksan... öitä!

It's like Saigon all over again!

Perillä. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Pakko myöntää heti alkuun, että kulttuurishokki oli tänne saavuttua järjestön. Kuumuus, ihmisten määrä ja yleinen sekasorto sai pienen ihmisen lähes itkun partaalle. Oksennuskaan ei tuntunut olevan kaukana. 

Tänne saavuttaessa kannattaa hommata jo Pariisin lentokentältä itselleen Suomessa asuva syntyperäinen vietkong- sissi! Niin minäkin tein ja en varmasti olisi pärjännyt ilman. Pao on tyypin nimi ja enpä ilman hänen sissitaitojaan olisi säästänyt usempaa sataatuhattadongia. Ja myös aikaa ja vaivaa. 

Nyt kun ensimmäinen huurteinen alkaa olla nautittu, on fiilis myös huom parempi :) vaikka vettä sataa kaatamalla niin ehkä tämä tästä vielä voitoksi kääntyy. Vielä muutaman tunnin sinnittelee ja sitten koittaa nukkua vähän univelkoja pois. 

Mutta tässäpä tämä, Saigon: 

Tanssii suihkuverhon kanssa

Eipä olisi uskonut vuoden alussa, kun reissua varasin, että viimeisille tunneille joutuu jännittämään, että pääseekö tässä nyt lähtemään vai ei. Hyvin kävi kuitenkin, vaan kokemuksena en välttämättä suosittele. Hermoja raastavaa on vaisu ilmaus.

 Matkaan on siis päästy ja tällä hetkelle Helsingissä, Airport Hotel Pilotissa. Huone on pieni, mutta vessa/suihkutila on vielä pienempi. Sen joutuu jakamaan suihkuverhon kanssa, joka haluaa olla vähän väliä suihkun alla ja tietysti pöntön päällä silloin, kun itsellä olisi siihen asiaa.

 Enihow, huomenna aamulla kohti Saigonia.

 Nuff said.

Uh!

Eilen oli viimeinen työpäivä. Seuraavaa joutuu vähän odottamaan. Jännityksen määrää ei voi sanoin kuvailla, ko lentolakko uhkaa! Maanantai-iltana pitäisi mennä Helsinkiin Norwegianin lennolla. Tiistaina klo 0925 Finnairin pitäisi tarjota parasta kyytiään, mutta saapa nähdä miten käy. On vähän liian jännää. Mäd.