tiistai 28. tammikuuta 2014

In the End

Niin se on jälleen maailma kierretty. Kuinka pieni se nykyään onkaan. Viidessä vuodessa se on pienentynyt entisestään. ”Go before it’s too late” mainosti Kilroy joskus itseään. Nyt alkaa olla too late, omallalaillaan. Paljon siellä on näkemistä ja kokemista silti. 

Amerikka oli mielenkiintoinen kokemus. Suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat vähän avata silmiään Ison Lännen suhteen. The Great West tarjoaa paljon muutakin kuin mitä TV-sarjat ja elokuvat antavat meidän ymmärtää. Vaikka siellä on moni asia vinksallaan, meillä olisi silti paljon opittavaa tästä mahdollisuuksien maasta. 



Viimeiset päivät reissun päällä olivat kiivastahtisia. New York piti nähdä ja koluta joka kulmaa myöten. Aivan täysin emme siinä onnistuneet, mutta henkilökohtaisella tasolla olen enemmän kuin tyytyväinen. Pitemmällä reissua aivan kaikkea ei voi saada ja se on vain asia mikä pitää hyväksyä. Mitä enemmän on sinut sen kanssa, sitä enemmän nauttii siitä minkä pääsee näkemään ja kokemaan. 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja vaikka reissusta on muutama hassu päivä, tuntuu jo kuin siitä olisi ikuisuus. Tuntuu kuin ei olisi ollut päivääkään pois. Mutta aina välillä suu asettuu omituiseen virneeseen. Mieli tuntuu kevyeltä ja sitä ajattelee, että tulipa taas käytyä jossain. Ja olihan se upeaa! 


Tämän enempää en ala tähän ajatuksia erittelemään. Niiden kokoamiseen menee varmasti vielä muutama viikko. Kiitoksia kaikille, jotka olitte mukana reisussa - fyysisesti ja henkisesti. On varmasti hienoa, kun on semmoinen ystävä, jonka kanssa pystyy esim. lähtemään ajamaan Amerikan halki. Vaikka se vaati muutaman potkun perseelle vaatikin... Siitäkin huolimatta erityiskiitos Heikille, että pääsit mukaan. Kiitos myös Marjolle, että pelastit mahdollisesti henkeni tiukan ripulin aikana. Sekä luonnollisesti, tervesiä Äitille! 



perjantai 17. tammikuuta 2014

Law alone can give us freedom

Washington D.C. Yhdysvaltojen pääkaupunki, joka aikoinaan rakennettiin varta vasten pääkaupungiksi. Boston oli myös vahva ehdokas, mutta kaupunki päätettiin rakentaa puolueettomalle maalle, ja näin kaikki osapuolet pysyivät tyytyväisinä. Puhutaan siis Yhdysvaltojen sisällisodan ajoista.

Tuttuja näkyjä on täällä, ihan sama mihin suuntaan katsoo. Washington monumentti on vastikään kärsinyt vähän vahinkoa maanjäristyksen seurauksena, jonka takia tukirakenteet olivat hieman piilaamassa sen valokuvauksellisuutta. Valkoisen talon tourit pitää varata 6kk etukäteen erillisillä lomakkeilla, joten se kannattaa hoitaa hyvissä ajoin pois jos aikoo kierroksen tehdä. Kongressitalo ja Abraham Lincoln memorial ovat sen sijaan helposti tavoitettavissa, mutta kannattaa varautua siihen, että paikalla on muitakin ihmisiä


Paikka muistuttaa hyvin paljon Helsinkiä - aavistuksen isompi vaan. Liikkuminen täällä on kohtuullisen helppoa, koska paikka on pyritty rakentamaan mahdollisimman helpoksi liikenteelle. Kadut on numeroitu ykkösestä ylöspäin pohjoiseteläsuunnassa sekä aakkosin länsi-itäsuunnissa. Muutama isompi katu on nimetty erikseen: esim. Valkoinen Talo sijaitsee Pennsylvania Avenuella.


Kun eksytte tänne - vaikka tänne ei voi eksyä - niin nälkäisenä kannattaa suunnistaa 18th Streettiä pohjoiseen. Sieltä löytyy vaikka minkälaisia kuppiloita, juottoloita ja sama ruotsiksi. Myös hinnat romahtavat rajusti, kun siirtyy pois ydinalueelta.

Presidentin residenssin lähellä kun ollaan, niin mekin jouduimme antautumaan ja automme tarkastettiin pommien ja aseiden varalta kun pysäköimme sen erääseen parkkihalliin. Myös takaisin tullessa oli tarpeen luovuttaa esineet pois taskuista ja kävellä metallinpaljastimien läpi. Upeaa kontrollia! Taivaalla on pariin kertaan näkynyt Blackhawkeja, jotka valvovat järjestystä meidän kaikkien eduksi ja lienee tarpeetonta sanoa, että kameravalvonta on alansa huippua.

Täällä vapaus on käsin kosketeltavissa! :)


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

My sweet Charlotte

Pieni suuri kaupunki. Pari upeaa pilvenpiirtäjää. Finanssialan kaupunki. Ei ihmeempää nähtävää mutta jos satutte tänne, niin Midnight Dinner on paikka jossa pitää käydä syömässä! Kunnon jenkkimesta! 

tiistai 14. tammikuuta 2014

1996

Vuoden 1996 olympialaisten maisemiin ollaan sukellettu. Rankka ajopäivä takana, hotellia ei meinannut löytyä. Lisäksi aikavyöhykke vaihtui jälleen ( viimeisen kerran ), joten hävittiin tunti vuorokaudesta. Tämä ongelma on kun tullaan idästä länteen. 



Hyvää safkaa nyt. Sen jälkeen altaalle rentoutuun ja huomenna jatkuu matka. 

maanantai 13. tammikuuta 2014

Liberty

Florida on paikka minne jokaisen on syytä tulla lomalle joskus. Täällä elämästä nauttiminen on elämän tarkoitus. Kaikki puitteet on suunniteltu sitä varten. Jopa ilmasto. Toki näin low-siisonin aikaan ei saa varmasti ihan täyttä käsitystä siitä, mitä täällä oikeasti kaikki maksaa. Mutta nyt on ainakin edullista olla ja elää. Biitsit ovat upeita ja hiekka on yhtä hienoa kuin perunajauho.


Sen minkä Aasiassa menetti, on tullut otettua takaisin aika lahjakkaasti täällä Amerikoissa. Nimittäin paino. Terveisiä vaan Artsille ja Istuva Burgeri -kommentille :D On se silti vaan ollut yllättävää kuinka hyvää ruokaa täältä saa. Roskaruoka se vasta edullista onkin. Käytännössä ilmaista. Ollaan yritetty syödä enemmän mereneläviä kun ollaan tässä meren lähellä nyt hengailtu useampi päivä.

Huomenna lähdetään taas tien päälle. Ensimäisen päivän tavoitteena on saavuttaa Atlanta ja huomisesta alkaen on siis neljä yötä aikaa ehtiä New Yorkiin. Tiukkaa ajamista luvassa ja reissu tekee samalla loppuaan kovaa vauhtia. Välillä meinaa olla jo haikea olo.. Onhan tässä matkaa taitettu mutta silti..


Laskin tänä aamuna (14.tammikuuta) yöt uudestaan ja tulin siihen tulokseen, että tänään on vielä viisi (5) yötä New Yorkiin. Tarkastan laskut vielä kertaalleen, mutta olen hyvin vahvassa uskossa että asia on näin.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Fort Walton

Florida on jalkojen alla. Aurinko paistaa niinkö Floridassa hyvin useasti tekee. The Sunshine State ei ole syyttä paikan lempinimi. Lämpötila ei pyöri hellelukemissa mutta auringossa lienee n. 20 astetta. Se on ihan sopiva.

Fort Walton Beach on toiminut tukikohtana jo parin yön ajan. Se on pitkä aika näin road tripillä. Suosittelen paikkaa lämpimästi.  Täällä on kaikkea mutta paikka ei ole aivan hillittömän iso. Erityisesti kannattaa piipahtaa lähistöllä sijaitsevassa Yhdysvaltojen Ilmavoimien museossa. Siellä on kaikki sodista ja elokuvista tutut tappajalentokoneet ja -kopterit. Lisäksi tarjolla on hyvää faktaa ilmasodan kehityksestä ja pommeja ja aseita löytyy myös. Eikä maksa mitään mikä on hyvin poikkeuksellista täälläpäin.

Meren lähistöllä kun ollaan, on ravintoloissa tarjolla tuoretta merisapuskaa kohtuu hintaan. Floyd's Shrimp House on upean rannan tuntumassa. Meren voi haistaa samalla kun nauttii Kickin Shrimpsejä tulisessa majoneesikastikkeessa. Taivaallisen hyvää!

Tänään matka jatkuu n. 80km päässä sijaitsevaan Panama Cityyn, joka on yksi ranta muiden joukossa. Siellä ollaan taas pari päivää vähän rennomin ja sen jälkeen (ehkä) - alkaa kiivastahtinen ajo kohti maailman upeinta kaupunkia: New Yorkia.




torstai 9. tammikuuta 2014

Bourbon Street

Texas on iso mesta. Ei voi muuta sanoa eikä sitä voi mitenkään muuten käsittää. Se on iso. Ja siellä on paljon öljynporausvempeleitä. Samaan kuvaan sattu välillä öljynporausvempele ja tuulivoimala. Tavallaan toistensa vastakohdat: toinen tuottaa "puhdasta" energiaa ja toinen jotain ihan muuta - esim. mielettömiä määriä rahaa :) Mustaa kultaa.

Houstonista ja Dallaksesta valittiin Dallas. Epäonnistunut valinta siinä mielessä että siellä satoi vettä sen verran etten ole ihan varma onko aihetta edes sanoa, että siellä on käyty. Mitään ei oikein nähnyt kun keli oli niin samea. Noh, käytiin Galleria nimisellä ostarilla tukemassa Amerikan kansantaloutta muutamalla dollarilla. Dallaksen Zeppeliinillä oli vähän enemmän kokoa entä Kempeleen vastaavalla. Erityispiirteenä mainittakoon luistelukaukalo, joka tarjosi mainion tavan rentoutumiseen kulutusjuhlan keskellä. Ja vaikka kannoimme oman kortemme kekoon - on Dallas edelleen Yhdysvaltojen eniten velkaantunut osavaltio.

Jatkoimme matkaa harmaasta Dallaksesta nopeasti Lousianan puolelle. Shreveportin kaupunki sai kunnian majoittaa meidät Bossierin kaupunginosaan, joka oli melko varmasti vähän alemman keskiluokan paikka. Veriroiskeet majapaikan vessassa, nuhjuinen yleisolemus, epämääräiset latinot ja "tummat tyyppit" olivat omiaan luomaan aavistuksen jännittävän ilmapiirin. Asiaa ei auttanut yhtään ilmastointilaite, joka tikitti samaan malliin kuin vanha kunnon Singer!



Ei siis lienee yllätys että Shreveportin aamiaisella, kun seurana oli järkyttävän laihoja (narkkareita), muuten vaan lihavia (sekopäitä) ja räjähdysherkkiä (latinoja) -ihmisiä, että nautimme muutaman hassun paahtoleivän viipaleen keskivertoa nopeammin ja häivymme paikalta vähin äänin. Autossa oli vielä renkaat tallella, mikä oli mukava yllätys aamun vesisateeseen. Otimme suunnaksi New Orleansin.


Bourbon Street on jo nähty. Jazzin syntypaikka on kaupungin status, mutta yksikään radiokanava ei tunnu soittavan jazzia. Varmaan siksi, että todellinen jazzmusiikki on niin improvisoitua ettei sitä oikeastaan voi tallentaa mihinkään, koska jokainen kappale on aina erilainen..... New Orleans tunnetaan myös siitä, että tänne tuotiin aikoinaan maan ensimmäiset mustat orjat - kiitos ranskalaisten ja espanjalaisten valloittajien. Mutta siitäpä alkaa jo ihan oma tarinansa.

Florida tavoite elää ja voi hyvin edelleen. Huomenna matka jatkuu pitkin rantaviivaa kohti Floridan osavaltiota. Eikä täällä tarvitse pakkasia paeta kuin (ehkä) öisin. Päivisin lämpötila on kyllä mukavasti plussan puolella! Luojan kiitos.




maanantai 6. tammikuuta 2014

Grand! Canyon!

Olihan se Grand! Pitkän tien ja tiheän metsän keskeltä avautui ihan yllättäen suuri ja mahtava kanjoni. Sen ympärille oli rakennettu kylä, joka tarjosi monenlaista aktiviteettia kanjoniin liittyen ja myös ilman mitään ihmeempää linkkiä. Paikalliset pikaruokaketjut olivat myös löytäneet tiensä kanjonin reunalle.


Uskomatonta mutta totta: USAssa on kylmin talvi moneen vuoteen. Se aiheuttaa meille pieniä haasteita tien päällä. Joten kanjonin ihmettelyn jälkeen ajoimme tuulenlailla seuraavaan kylään, joka kantoi nimeä Gallup. Paikka oli intiaanien ja meksikaanien kansoittama eikä siitä missään vaiheessa jäänyt epäilystä etteikö näin olisi ollut :)

Gallupissa teimme kovan päätöksen (Road Tripillä monesti pitää tehdä kovia päätöksiä) että yritämme ehtiä kovimpien pakkasten alta pois - ajamalla Floridaan. Sinne on melko paljon matkaa, mutta siellä on kelit kohillaan ja mahdollisuus nauttia vielä auringosta tammikuun keskellä on kertakaikkiaan liian houkutteleva.

Tänään saavuimme siis Albuquerqueen. Matkan aikana automme takaovi kunnosti itseään teknisella ongelmalla, joka sai aikaan sadan mailin verran hälytysääntä. Tästä voimaantuneena ajoimme heti saavuttuamme lähimpään Hertziin ja vaihdoimme alle Honda Civicin: Power of unwanted Dreams. Muutaman kilometrin jälkeen Hondan merkkivalot pamahtivat päälle ja näin ollen kävimme vielä kertaalleen vaihtamassa uuden ajoneuvon perseidemme alle: Ford Focus. Autojen auto. Nyt kelpaa ajaa - ei tuulenlailla - vaan tuulen päällä kohti aurinkoista Floridaa.

Toivotaan että kylmät ilmavirtaukset loppuvat jotta saadaan New Yorkista vierailunarvoinen paikka!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Hollywood, LA - Las Vegas, NV

Vuosi sai arvoisensa päätöksen kun se vaihtui täälläpäin kymmentuntia myöhemmin kuin siellä. En tainut nähdä yhtään ilotulitusrakettia. Kuulin kyllä muutaman etäisen paukahduksen. En valanut tinoja, enkä syönyt nakkeja ja perunasalaattia. Humalassa olin kyllä, joten tärkeimmän osuuden hoidin kunnialla. Ehkä jopa enemmän kuin kunnialla ;)

Tammikuun 2. päivän aamuna matka jatkui reippaasti uuden matkaseuran turvin. Laivaston tunnusmerkit omaava raamikas herrasmies oli varustanut meidät yön pimeillä tunneilla upealla hopeanharmaalla amerikan raudalla! Sen turvin kiidimme pitkin Los Angelesin katuja aina Hollywoodin nurkille asti, jossa Walk of Fame piti meidät karatalla ja useat tulevat Rap-maailman kuuluisuudet jakoivat levyjään nimikirjoituksilla. Tarjolla oli myös monenlaista trippia sinne ja tänne mutta luotimme omaan suuntavaistoomme.

Kun olimme aikamme etsineet Hollywood -kylttiä, päätimme suunnata suoraan Las Vegasiin ilman upea kylttikuvaa, jolla olisi saanut kateelliseksi kenet tahansa. Valitettavasti kyltti katosi meiltä jossain vaiheessa... hyvin pian. Emme antaneet sen häiritä hyvin alkanutta päiväämme vaan nautimme tie numero 15 tarjoamasta kyydistä kohti Nevadaa.

Viva Las Vegas! Mitä voi sanoa Las Vegasista. En tiedä. Se on jotain, mikä pitää itse kokea. Voin vain sanoa, että melko varmasti kaksi yötä on aivan riittävä määrä Las Vegasin sisäistämiseen. Siinä ajassa ehtii varmasti hävitä tarpeeksi suuren määrän rahaa uhkapeleissä ja kaikki oleellinen tulee nähtyä ja koettua. Toki jos rahaa riittää.. on tarjolla paljon muutakin! Mutta ne on ne asiat, mitkä on nähtävä, koettava ja tunnettava aivan itse omin silmin ja kätösin :)

Tänään, 4.päivänä tammikuuta, ollaan saavuttu Arizonaan. Paikka tällä hetkellä perseen alla on Flagstaff niminen kaupunki, joka on väkiluvultaan n. Oulun kokoinen. Täällä siis melko pieni - mutta sitäkin tunnelmallisempi. Pyykit on pesty ja huomenna kaiken pitäisi olla valmista kun vastaan asettuu Grand f*cking Canyon!