Road Trip # 2

No ni! Jengi on varmaan jo kuumeisesti miettinyt, että tässäkö tämä nyt sitten oli? Tähänkö kaikki loppu? Noh, ei todellakaan niin. Siihen mihin yksi asia loppuu, siitä toinen alkaa. Eli pääsin taas tien päälle. Tällä kertaa matkaaminen tapahtui tutussa ja turvallisessa Suomen maassa.

Matkaa en taittanut tälläkään kertaa yksin vaan seurassa oli mies monen huonon vitsin takana. Tämä todellinen pimeiden kuljetusten erikoismies haluaa pysyä nimettömänä mutta kerrottakoon sen verran, että vapaa-ajalla tämä mies harrastaa veneilyä, sellon soittoa sekä alkomaholia.

Autona toimi tällä kertaa Toyotan überluotettavan Corolla -sarjan lippulaiva: 1.3L Toyota Corolla, korkeaviritteisellä bensiinimoottorilla varustettu turbosportti kolmella polkimella ja viidellä vaihteella sekä lisävarusteena ostettu oikealle ja vasemmalla kääntyvä ohjauspyörä. Vm -90 olevan auton matkamittaristo kertoi autolla olevan takanaan n. 130 000 ajokilometriä, joten pelkoa auton mahdollisesta epäluotettavuudesta ei ollut syytä tuntea.

Matka alkoi perjantai iltapäivänä n. klo 1700 aina niin harmaasta Oulusta. Hiirosen Neste tarjosi menovettä alkutaipaleelle ja Kaakkurin Citymarket muunlaisia nesteitä tulevia iltoja varten. Illan hämärtyessä auto oli siis täynnä ruokaa, huumoria(huonoa), seikkailumieltä ja... kallista vapaa-aikaa.

Ensimmäisen määränpään, Jyväskylän, saavuttaminen oli huonosti suunnitellun reissun haastavin kohta - luonnollisesti. Kilpajuoksu aikaa ja pimeää vastaan oli armotonta ja kuskin pakonomainen tarve ohittaa vaarallisesti, vaarallisissa tilanteissa, vaaroista piittamaatta oli arvatenkin vaarallista. Suomen oma Bermudan kolmio eli Konginkangas oli koitua kohtaloksemme haamuohituskaistoineen ja valtavien paperirekkojen takia.

Vaikka muutama poliisiauto sattui vastaan Oulu - Jyväskylä välillä, ei jatkuva ylinopeuden ylläpitäminen tuottanut ongelmia onnelliselle ensimäisen auton omistajalle. Valitettavasti raskaan kaasujalan mukana harvoin tulee loistavaa suuntavaistoa. Niinpä Jyväskylän yhteyshenkilön löytäminen oli vaatia yhden ihmisen hengen. Onneksi meillä oli maapähkinävoita.

Omakotitalomaisessa yösijassa jouduimme jakamaan yhteisen pedin nimettömänä pysyvän mieshenkilön kanssa. Syy nimettömänä pysymiseen lienee miehen yölliset toilailut, joista me molemmat olemme edelleen hieman hämillämme. Kuitenkin minun asiallinen kehoitukseni "pysyppä vaan siellä omalla puolellasi" oli riittävä eikä voimakeinoja/pippurisuihketta tarvinnut käyttää.

Jatkuu..