Ymmärrätkö sä edes hävetä?!

Pasilan rautatieaseman analoginen kello osoitti viisareillaan kellon ajaksi 12:30. Aurinko lämmitti aina kun se pilvien välistä pääsi porottamaan mutta valitettavan kova itätuuli pyrki kaikin keinon pilaamaan auringon meille suomaa iloa. Entinen julkisuuden henkilö haisi pahalle olemalla spurgu ja läheiset kadut olivat täynnä ihmisiä, jotka meidän silmissämme olivat pukeutuneet hieman erikoisesti eli stadimaisesti. Olimme perillä.

Helsingin yhteyshenkilö ei varsinaisesti ollut myöhässä - annettakoon hänen tietämättömyytensä pohjoisten poikien nopeudesta anteeksi - mutta stadilaiseen tapaan hänelle piti vielä erikseen ilmoittaa, että nyt voit saapua paikalle, me olemme täällä jo odottelemassa. Ja niin me odotimme..

Ikuisuudelta tuntuneen odottellun jälkeen edessämme seisoi mies, jonka edesottamukset Guitar Hero -pelisarjan rintamalla ovat luokattomat. Tämän lisäksi mies on tunnettu siitä ettei hän osaa skeitata, ajaa yksipyöräisellä, lentää eikä hän ole edes astronautti. Joten en uskalla kuvitella, miltä hänestä tuntui olla meidän seurassamme. Meidän ja 1.3L Toyota Corollan.

Tämä elämä on yksisuuntainen tie, jolla välipysäkkejä ei ole nimeksikään. Niinpä matkan oli pakkoa jatkua oli seura sitten mieluisaa tai ei. Missio oli vielä kesken. Kuskin missio. Missio elämästä. Missio kuolemasta. Tai kuten hän itse asian totesi: "pitäs saada uudet verhot". Tämän jälkeen Toyota, 75 hevosvoiman turvin, jotka jakautuivat pelottavan taisesti molemmille eturenkaille, lensi pihlajanmarjoista humaltuneen tilhen lailla kohti Helsingin ydinkeskustaa.

Pohjoisen karuilta seuduilta kotoisin oleva kuski ei ilmeisesti ollut koskaan aikasemmin käynyt punaisella paholaisellaan parkkitalossa. Mutta jos parkkikiekon puuttumista ( "mikä vitun parkkikiekko" -kuski), väärään suuntaan ajamista ("nuo nuolet kertoo, ettei tähän suuntaan saa ajaa. Se on ns. kiertosuunta.." -stadinmies) ja parkkitalosta poistumista peruuttamalla ( "sun pitää nyt peruutaa pois, kun täältä tulee noita autoja vastaan" -minä) lasketa, ei se ensimmäiseksi kerraksi mennyt kovinkaan huonosti. Päinvastoin. Uskon, että ainakin ihminen turvakameran takana oli iloinen.

Jatkuu...ko?