world is not enough

I'm done.

pics # 2

Paljon toivottuja kuvia. Muutama onnistunut kuva majoituspaikoista, jotka kieltamatta hakevat vertaistaan. Joukkomajotukset kicks ass. Varsinkin jos sekaan mahtuu kuorsaaja, unissakavelija /-puhuja ja jo edellisissa teksteissa mainittu massamurhaaja :)

Olkaa hyva ja muistakaa: Show Must Go On.

once we were heroes

Aye, mika siella on meininki?!? Everybody say: JEIIIJJEEEEEEAHH! Put your hands in the air... *stage dive*

Jaaei, noh, mennaanpa sitten vahan syvemmalle asioihin. Laittakaa tama biisi taustalle soimaan, luomaan tunnelmaa. Minusta David Cook sanoo sen parhaiten kun han sanoo: This is the time of my life. Omistettu kaikille teille ikaan ja sukupuoleen katsomatta.

Olen ollut matkalla jo jonkin aikaa. Olen tavannut ihmisia lahes kaikkialta maailmasta. Venajalta en ole tavannut ketaan enka Virosta enka Kuusta. Kuitenkin, monta ihmiskohtaloa on tullut vastaan ja voinen nyt jakaa muutaman ajatuksen teidan kanssa, kun kerrankin saan nauttia teidan lahes taydesta huomiosta :)

Tama ei varmaan tule yllatyksena kenellekaan mutta ne ongelmat, joiden kanssa moni meista painii joka paiva, ne ovat elamaa. Ilman niita ei tulisi tunnetta elamasta ja ilman tunnetta ihminen on kuollut. Ja samojen murheiden kanssa taalla painii kaikki. Olipa kyse sitten perjantaipullosta tai mahdollisista tulevaisuuden suunnitelmista. Minusta on ainakin ollut huojentavaa kuulla, etta ihmiset kaikkialla maailmassa miettivat naita asioita eika se ole kenellekaan helppoa. Pitaisi aina vaan muistaa, etta taman kuuluukin olla vaikeaa. Ei kukaan ole sanonut sen olevan helppoa? Korjatkaa jos olen vaarassa.

Kiitos meidan isovanhempien ja vanhempien ahkeran tyonteon, meille on luotu nyt maailma, joka ei tunne rajoja. Se tarjoaa meille mahdollisuuden kokea niin paljon enemman mutta samalla se tuo meille lisaa vastuuta. Vaikka me voidaan menna ja kokea, meilla on myos yhteiskunta pyoritettavana. Yhteiskunta, jonka toimivuus suo meille mahdollisuuden virheisiin. Ei unohdeta sita. Kuten spiderman I elokuva sen totesi: "with great power comes great responsibility".

Tiedan, etta tama on vain yksi nakokulma lahestya asiaa, ja etta en ole ollut viela edes kovin kauaa maailman laidalla. Mutta koska meilla on mahdollisuus, jota ei ole aina ollut olemassa, niin suosittelen lampimasti kaikille, joille se on mahdollista ja myos teille, jotka epailette onko se enaa mahdollista. Menkaa ja kokekaa. Enka puhu pelkastaan matkustamisesta. Menkaa ja ottakaa riskeja. Kohdatkaa vastoinkaymisia. Loppujen lopuksi, ne ovat parasta mita tama elama voi tarjota, koska ilman niita.. ?

Kukin tyylillaan ja mista kukin hyvanolonsa saa. Nama ovat vain minun ajatuksia ja meilla jokaisella on oikeus omiin ajatuksiin - ainakin viimeksi oli kun asian tarkistin. Kunpa vain osaisin pukea taman fiiliksen paremmin sanoiksi, niin voisin kertoa teille vaikka mita. Mutta valitettavasti en niin osaa tehda. Voin vain todeta: JEIIIJJEEEEEEAHH! On helvetin hyva meininki!

Seikkailussa vietetty aika = elama.

Blogiterveiset lahtee kaikille teille, jotka talle sivulle eksytte. Kiitos.

Burger King vs Wendy's

Luulin, etta olen rohkea. Uskoin oikeasti, etta minusta olisi siihen. Jumalauta, sehan on vain pikaruokaa, ajattelin. Mutta TU TANA KELE se oli pahaa!

Otetaan Burger King ensin. Selva voittaja naista kahdesta. Ainoastaan siksi, etta hampurilainen oli omalla laillaan sopo. Mukavan pyorea, aivan kuin mainoksesta suoraan. BK kassaneiti oli Maoritaustainen, mika takaa sen, etta palvelu on yleensa toykeaa eika Eurooppalainen parjaa englannilla. Onnistuin kuitenkin tilaamaan itselleni juustohampurilaisen ja juoman. Olisin mielellani tilannut aterian mutta sana "meal" tai "combo" ei ilmeisesti ollut neidin sanavarastossa, joten tyydyin pelkkaan juustohamppariin. En kadu.

Noin kolme tuntia taman session jalkeen, kun pahaolo alkoi vihdoin kadota, olin melko varma, etta olin juuri syonyt paskaa juuston kera. Tajusin jo paikan paalla, etta tama pihvi on tehty melko helvetin monesta lehmasta ja ties mista muista elaimista. Teollisuusjatetta. Se oli jotakin niin hirveaa, etta en halua enaa muistella sita. Hyvin traumaattinen kokemus. Alkaa menko koskaan, ikina Burger Kingiin.

Wendy's tulee hyva kakkosena. Intilaiselta myyjalta onnistuin tilaamaan klassisen burgeraterian. Sen nimi oli Classic. Nelionmuotoinen hampurilainen oli huvittava tapaus, koska se oli nelionmuotoinen. Hampurilainen ei onneksi maistunut millekaan, mika oli hyva. Se oli kuiva ja mielestani siita uupui taysin taytteet. Ranskalaiset olivat niin hirveeta tuubaa, etta ne jaivat syomatta.

Oikeastaan molemmat olivat yhta huonoja paikkoja mutta maailmassa, jossa ulkonako merkitsee niin paljon, julistan Burger Kingin voittajaksi, ja ajanhengen mukaisesti, toivon konkurssia molemmille yrityksille.

En, en ole uskaltanut kayda makkarin aamiaisella. En ma sentaan hullu ole. Johonkin se raja on vedettava ja ma vedan sen tahan. Kaupalliset roskaruokaketjut on nyt kasitelty :)

table for one

Olinpa kerrankin oikeassa paikkaa ns. oikeaan aikaan. Tontzan pihvibaari tarjoaa meille Suomalaisille pihviruokia edulliseen hintaan. Ruokalistan uumenista loytyy jokaiselle jotakin. Kovakin pihvin ystava loytaa varmasti omansa Tonin keittiosta.

Tarjolla oli ainakin 20 vaihtoehtoa nauttia pihvi. Lisaksi ruokalistalta loytyi pari salaattiannosta laitapuolen kulkijoille ja jokunen kalaruokakin oli eksynyt listalle. Miehekkaasti tilasin itselleni mediumpihvin, uuniperunan ja pakolliset vihannekset tietenkin. Juomaksi punaviinia, talon sellaista. Toimi.

Ruoka oli hyvaa mutta itse tilanne oli viela koomisempi. En ollut ainoa miespuolinen henkilo ko. ravintolassa, vaan ilmeisesti jokin biologinen kello oli johdattanut monta muutakin yksinaistakulkijaa nauttimaan miehekasta pihviruokaa. Taustalla pauhaava "my heart is broken and I wanna die" -musiikki oli omiaan luomaan entista melankolisemman tunnelman.

Kun siella nautin ruokaani ja siemailin viiniani, tunsin olevani kotona. Hymy nousi kasvoille enka saanut sita pois kasvoilta koko iltana. Kerrassaan mainio kokemus.

Asiasta toiseen. Backpackerina sita tapaa jos minkalaisia ihmisia. Yleensa aivan mukavia ihmisia. En ole viela kohdannut ketaan oikeasti epamielyttavaa ihmista mutta epailyttavia kylla.

Noin 170cm pitka ja painoa about 90kg, josta varsinaista lihasta ei kovin montaa prosenttia. Hielle haiseva, huonosti englantia taitava ja erasta tunnettua terroristijohtajaa muistuttava ulkoinenolemus saattaa tana paivana herattaa epailyksia. Jos tammoinen kaveri, n. 37-vuotias, makaa vain sangyssa ihaillen koulutodituksiaan (vilaukselta nain, etta ne liittyivat jonkinsortin asekoulutukseen) ja oisin nauraa itsekseen sangyssa, pimeassa, ilman syyta, niin jopa mina alan epailla kaverin toimia.

Noh, ihmisia on monenlaisia, ajattelin niin kauan, kunnen huomasin, etta kaveri pitaa veista tyynyn alla. Komia oli veitsi, semmoisia ei ihan joka supermarketista saakaan, voin kertoa. Jostakin kumman syysta, Heikki varmasti osaa kertoa miksi, tama kaveri varastoi veitsensa jaakaapin pakastelokeroon aina valilla. Yleensa silloin, kun han poistui huoneesta ilmeisesti tarpeilleen.

Oisen naurun seasta on hyva valilla herata syomaan. Ei muuta kuin valot paalle huoneeseen, etta kaikki muutkin varmasti heraa. Sen jalkeen aletaan nauttia Colaa ja vaaleeta leipaa - peilin edessa pullistelen ja valilla lapsien itsea naamaan ja vatsaan. Ei unohdeta piereskelya. Kylla. Ihmisia on monenlaisia.

Kaveri ei ole enaa kuvioissa. Joku ilta se oli vain haipynyt huoneesta. Yolla hostellinvartija tuli kysymaan, etta onko tata miesta nakynyt. Han kun ei ollut palauttanut huoneen avainta. Miehen lakana ja patja menivat roskiin, koska ne haisivat aivan SAATANAN pahalta.

Muistakaa kayda suihkussa.