Jet Lag

Olipa se melkoinen matka. Lentokoneessa istuminen ei tuottanut ongelmia. Lontoosta alkaen Boeing 747 tarjoamat mukavuudet olivat kohtuulliset. Omasta henk. koht. litteasta naytosta oli mahdollista tarkastaa uusimmat elokuvat, kuunnella musiikkia, katsoa dokkareita, seurata lennon etenemista tai ihmetella Uutta-Seelantia. Ruokaa oli tarjolla koko ajan kuin myos juomia.

Vasymys painaa viela. Toinen paiva menossa Aucklandissa. Olen majottuneena 6 hengen huoneessa, jossa on talla hetkella minun lisaksi 3 saksalaista. Miettikaapa sita. Onneksi eivat ole sentaan samaa porukkaa.

Talla hetkella olen kymmenkerroksisen rakennuksen ylimmassa kerroksessa. Ikkunasta nakyy vielakin korkeampi rakennuksia. Tama on iso kaupunki, jopa minulle, joka olen pienen ikani asunu Oulussa. En ole kerennyt viela kuvaamaan mitaan. Vasyttaa niin pirusti koko ajan ja oikeastaan sain tana aamuna vasta ensimmaisen kerran kunnolla syodakseni. Taman viikon jos pysyy hengissa, niin tarkoitus on jattaa Auckland taakse ja suunnata jonnekin pienempaan kaupunkiin tai kylaan.

Willijuttu, muuten, lampotila on jotakuinkin sama kuin mita se oli Suomessa sielta lahtiessani. Mutta, taalla ei juurikaan ole otsonikerrosta. Joten kun aurinko innostuu paistamaan, se polttaa ihon kylla satavarmasti. Onneksi on suojavoiteita jonkinverran mukana.

Kello on vahan yli kymmenen aamulla. Suomessa taitaa olla yo. Nyt sataa muuten vetta. Aattelin suunnata tasta pankkiin ja ryostaa sen... tai siis avata pankkitilin. Jos ei onnistu niin lahen kylla kampille Ouluun mesettaan.

Ensimmaset blogiterveiset menee itseoikeutetusti miehelle kaiken takana. Simo, Fly to a dream =)