Aasian kiertua alkaa lähenemään loppuaan. Reissussa on oltu jo sen aikaa, että on vaikea edes käsittää kuinka kauan täällä on oltu. Ei muista kaikkia tapahtumia ja asioita, koska niitä on niin paljon. Aika toimii tien päällä hyvin erilailla. Tuntuu että täällä elää lyhyemmässä ajassa enemmän. Tai ehkä paremminkin niin, että ottaa enemmän irti siitä annetusta ajasta kuin se perinteinen aamulla töihin ja illalla kaupan kautta takaisin kämpille näivettyyn.
Kuitenniin, tänään on Tapsan tanssit. Sen kunniaksi kirjoitan päivän ilosanomaa muutama olut seuranani. Olen siirtynyt pois Bangkokin keskustasta lähemmäksi lentokenttää. Vietän täällä hiljaisuudessa viimeiset yöni Aasiassa. Kolme yötä on jäljellä ennen kuin matka jatkuu kohti Amerikan Yhdysvaltoja.
Mitä Aasian tourneelta jäi käteen? Vietnamin sateet, Malesian paskatauti ja Thaimaan mielenosoitukset. Ihan positiivista siis. Kannatti käydä. Toki jos syventyy hieman asiaan, niin ehkä sitä löytää muitakin puolia tästä puolentoista kuukauden tien päällä olemisesta.
Ensinnäkin Aasialainen kulttuuri. Ihmiset ovat mielettömän ystävällisiä ja avuliaita. Sitä ystävällisyyttä on ollut vaikea ymmärtää näin pienen kylän kasvattina. Kuinka omasta vähästä mielellään annetaan muillekin. Se on kunnia asia. Onko meillä niin?
Toinen mainitsemisen arvoinen asia on yksinkertaisten asioiden suorittaminen vaikeasti. Länkkäri tulee kyllä toimeen paikallisten kanssa ja asiat hoituu, mutta kun paikalliset yrittävät keskenään saada asiaan jotain selkoa, siitä ei meinaa tulla yhtään mitään. Toki vertailupohjana on jälleen suomalainen kyyninen mieli ja kapeakatseisuus kaikkia mahdollisia asioita kohtaan. Ymmärrän myös sen, että mikäpä se auringon alla on miettä asiaa hetki jos toinenkin kuin jos asiaa pitää ruveta vatvomaan pakkasessa ja pimeässä :) Onhan siinä ero. Hmm…
Ruokakulttuuri on kadehdittavaa. Lähes kaikilla on varaa syödä ulkona. Ja se on vaan tapa, että syödään ulkona. Ne jotka tekevät itse ruokaa vähintään myyvät sitä ulkona muille. Ja se ruoka on niin hyvää! Ruokakojuja on siellä täällä ja niistä saa mitä erikoisempia safkoja. Eikä ole mitään S-kaupan tai Keskon paskapaikkoja vaan aitoa, ihmisen tekemää ruokaa. Mainittakoon tässä kiistatta hienoin ruokakulttuuriin liittyvä asia Vietnamissa: yhtään riisin jyvää ei jätetä syömättä. Tämä kunnianosoituksena riisinviljelijöille, joiden työ on raskasta ja aikaa vievää.
Reppureissaajat. Alhaisinta pohjasakkaa mitä maailmasta löytyy. Itse kuulun tähän kastiin, sanottakoon se heti alkuun jos joku true-believer-reppureissaaja sattuu tätä tekstiä lukemaan. Aivan naurettavaa sakkia. Suurinosa ainakin. Hyviä tyyppejä mahtuu joukkoon, mutta valtaosalla on vain pakottava tarve kertoa kuinka vitun kauan on oltu reissussa ja kuinka on käyty siellä ja täällä ja on tehty sitä ja tätä. Mestoilla käydään pyörähtämässä sen verta, että voidaan sanoa että onpahan käyty! Ja on saatana nähtyki! Menisivät töihin! :D Näitä reissaajia täällä riittää. Joka mutkassa. Ja kun ne ovat vielä niin perkeleen sosiaalisia että tulevat juttelemaan. Se on raskasta suomipojulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti