sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

elama on still-kuvia


QUEENSTOWN. My friends, Queenstown... Biletyksen mekka. Yoelama hakee vertaistaan paikkaa. Tama on semmoinen kyla, etta jos joskus voitan lotosta kohtuullisen suuren summan rahaa, niin tuon teidat tanne. Taalla kaikki on mahdollista, jopa mahdoton! Tarjolla on vaikka minkalaista aktiviteettia.

Otetaan sitten semmoinen n. kolmen viikon reissu tanne. Ei tartte pakata liikaa kampetta mukaan, vuokrataan toppa-asut. Kaikille samanlaiset, niin tunnistetaan toisemme ja naytetaan tarpeeksi turisteilta. Paikalliseen laskettelukeskukseen voidaan ottaa helikopterikuljetus. Helikopterilla paasee muutenkin kaikkialle katevasti, koska kaikki on lahella Queenstownia: mm. Milford Sound, Mount Cook ja Franz Josef voidaan valloittaa lentokoneella tai helikopterilla. Scienic Flight, uknow. Asutaan jarvenrannalla hienossa hotellisessa ja nautitaan aamiainen jossakin kivassa pikkukahvilassa. Paivisin sitten lasketellaan tai tehdaan jotain muuta extremea, kukin tyylillaan. Iltaisin syodaan hyvin paikallisissa ravintoloissa, maistellaan viineja ja ollaan hyvassa sykkeessa.

Paikallinen levykauppa muuten yllatti positiivisesti musiikkitarjonnallaan. Sielta loytyi semmoisia helmia kuin HIM ja Nightwish, ja molemmilta oli viela tarjolla useampi albumi. Mukaan tarttui toisen yhtyeen latty, joten tasta lahtien ei kuunnella autossa enaa hiphoppia, kele tana.

Mutta mutta.. paljon on tullut kyselya paikallisesta ruokakulttuurista. Te pikku kulinaristit siella kotisohvilla olette jo varmasti ihmetelleet pitkaan, etta enko syo taalla mitaan. No totta helvetissa ma olen tutustunut paikalliseen ruokatarjontaan ja seuraava teksti onkin kirjoitettu juuri teille.

Unohtakaa makkarit, heset, burger kingit ja muut sellaset kaupallisesti roskaruokaketjut. Uuden-Seelannin burgerikulttuuri on uskomattoman hyvaa tavaraa. Viidella eurolla saa niin ison burgerin, etta nalka lahtee varmasti - ja jos ei ole nalka, niin sitten lahtee taju. Wellingtonissa nauttimani burgeri oli paras koskaan ikina. Burgerfuel niminen organisaatio tarjosi minulle jo kerran mainittuun viiden euron hintaan kanahampurilaisen, joka sisalsi perinteisten mausteiden lisaksi mm. avokadoa, dijon sinappia (!) ja kahta erilaista kastiketta, joita en tahan hataan muista. Sampyla oli jostain taysin mystisesta viljasta valmistettu tekele, mutta istui ainakin minun makuuni mainiosti. Perinteisten ranskalaisten tilalla oli paikallinen bataatti, joka oli niinkuin bataatti mutta vihertava. Eli se ei siis ollut bataatti, ah..

Fergburger on nimi, joka kannattaa myos pitaa mielessa, kun matkustatte tanne asti hampurilaisten perassa. Tropicburger, joka sisaltaa oikeasta lehmasta valmistetun pihvin lisaksi paikallista salaattia, ananasta ja muuta, mita burger nyt yleensa sisaltaa, on kokeilemisen arvoinen paketti. Samaan hengenvetoon voinen sanoa, etta Subwaysta saa jalanmittaisen subin kunnioitettavaan neljan euron hintaan. Muistaakseni siella Pohjoisessa, Sub kiskoo kohtuu hyvaa hintaa jo kuuden tuuman patongeista.

Pitsoista taalla ei tiedeta mitaan, vaikka pitsaa on tarjolla.

Paskapuheet sikseen, ruokakulttuuri on taalla hyvin samanlaista kuin mita se on englannissa ja usassa. Aamiaisella on aina tarjolla paahtoleipaa, joka nautitaan voin, erilaisten hillojen ja maapahkinavoin kera. Teeta juodaan paljon, tai ainakin mina juon, koska se on paljon halvempaa kuin kahvi. Munakokkelia, erilaisia aamiasmuroja ja pekonia.

Kylla, lammasta saa myos helposti.

Intialainen, Thai, Meksikolainen, Kiinalainen, Japanilainen jne jne.. You name it, naita ruokapaikkoja on joka nurkassa ja niissa henkilokohtaisesti tapaan nauttia paivalliseni. Ne on edullisia. Vai luulitteko, etta mina lounastan ja paivallistan aina jossakin kalliissa ravintolassa, joka ehka voisi tarjota jotakin erilaisempaa. Ikava tuottaa pettymys mutta joskus paivallinen kostuu pelkasta pastasta ja parista tomaatista. Tarkein energianlahde on varmasti maapahkinavoi ja paahtoleipa :)

Blogiterveisit lahtee miehelle, jonka elama on useiden still-kuvien sarja. Mies, jonka kunnianhimoa ja paattavaisyytta ei voi kuin ihailla. Salaa. Yksin. Kevyesti kaikkien aikojen coolein tyyppi ja yksinkertaisesti saatanan kova jatka! Jacques, this is for you, mate.




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hahhahaa... Aika mainio kortti oli tullu postilootaan. Täällä mitään perse homeessa istuta, kun painetaan duunia. Eilenkin meni ylitöiksi.

Kävin muuten pomon maatilallakin eilen saunomassa ja viettämässä iltaa. Jussi heitti taas kovaa läppää, sitä ei voi kun ihailla. Kaikkea ei voi tässä kertoa, mutta mainittakoon ainakin, että se on kuulemma Kuusamon mestari biljardissa. Ei liene mikään yllätys.

Olli kirjoitti...

Aika nopsaa tuli sun kortti perille. Se olikin ainoa, jossa oli Air mail -tarra, joten muissa korteissa voi vierahtaa tovi :)